»Sanoppas minulle, Eteoneus — et suinkaan toivoisi, että Orestes tai isäni surmaisi Klytaimnestran?»
»Ei ainakaan Orestes. Olisi jumalatonta tappaa oma äitinsä. Asia olisi toisin, jos olisi kysymys hänen vaimostaan. Agamemnonin olisi pitänyt surmata Klytaimnestra. Se oli hänen erehdyksensä. Klytaimnestra oli uskoton.»
»Mutta mitä sanot sitten uskottomista miehistä?» sanoi Hermione. »Tunnustat eläneesi — minun arvosteluni mukaan — huonoa ja julmaa elämää, etkä ole koskaan yrittänytkään muuttua paremmaksi. Olet vain tullut liian vanhaksi kyetäksesi jatkamaan huonoa elämääsi. Miksei jollakin sinun hylkäämälläsi naisella olisi ollut oikeutta surmata sinua? Uskollisuutta ei pitäisi varata yksinomaan toiselle puolelle.»
»Sehän oli Klytaimnestran mielipide», sanoi Eteoneus. »Se nainen on merkillisen uudenaikainen ikäänsä nähden.»
»Ikäänsä nähden!» sanoi Hermione. »Sinä alat jo hoippua… hautaasi kohti, Eteoneus, noine eläimellisine mielipiteinesi, joiden vertaista en ole koskaan kuullut. Jos sinä olet samanlainen kuin Pyrrhos, ovat pahimmat epäilykseni hänen suhteensa saaneet vahvistuksen. Olen iloinen, että kuulun toiseen sukupolveen!»
V
»Olen tullut tervehtimään Helenaa», sanoi Kharitas.
»Hän ei ole kotona», sanoi Eteoneus. »Voinko minä toimittaa perille sinun asiasi?»
»Eikö ole kotona!» sanoi Kharitas. »Onko hän koskaan kotona? Tahtoisin tavata hänet henkilökohtaisesti. Oletko varma siitä, että hän on mennyt ulos? Hän ei ole ollut kotona kertaakaan minun käydessäni. Minun täytyy sanoa, että tämä näyttää jokseenkin merkilliseltä.»
»Varmasti hän on nyt poissa kotoa. Hän tulee pahoilleen, kun ei saanut tavata sinua.»