»Jos olisin siitä varma, tuntisin tyytyväisyyttä», sanoi Kharitas.
»Emäntäsi ei kohtele hyvin vanhoja ystäviään.»
»Hän on varmasti pahoillaan, kun kuulee sinun ajattelevan noin», sanoi
Eteoneus. »Sanon hänelle nämä sinun terveisesi heti, kun hän palaa.»
»Älä yritäkään mitään sellaista! Kunnioitan häntä hyvin suuresti. Muutenhan en olisikaan täällä. Mutta minusta on ikävää, että aikani menee hukkaan, kun en tavannut häntä kotona. Sain juuri kuulla Agamemnon raukkaa kohdanneesta rikoksesta ja halusin näyttää Helenalle, ettei suhteeni häneen muutu laisinkaan, vaikka hänen suvussaan tapahtuisi mitä tahansa. Tällaisena aikana hänen pitäisi minun mielestäni pysyä kotona. Nähtävästi hänelle on tullut oikein tavaksi olla poissa kotoa.»
»Sattui kovin ikävästi, että sait tehdä turhan kävelyretken», sanoi Eteoneus. »Helena panee varmasti arvoa sinun huomaavaisuuteesi. Hänellä on ollut viime aikoina paljon hommaa.»
»Kellä sitä ei olisi ollut, kun niin kauheita asioita tapahtuu toinen toisensa perästä! Suku on varmaankin asettunut Agamemnonin puolelle?»
»Mutta Agamemnonhan on kuollut», sanoi Eteoneus; »en ymmärrä mitä tarkoitat hänen puolelleen asettumisella.»
»Mutta eivätkö hän ja Klytaimnestra olleet riidassa?»
»En ole koskaan kuullut heidän vaihtaneen yhtään ainoata kovaa sanaa», virkkoi Eteoneus. »Voihan mies kuolla, vaikka ei olisikaan riidassa vaimonsa kanssa.»
»Tiedät kyllä mitä tarkoitan — Klytaimnestra oli uskoton hänelle.»
»Vai sitä sinä tarkoitat!» sanoi Eteoneus. »Niin, olen kuullut siitä, mutta epäilen lieneekö siinä perää. Agamemnonin kuolema tapahtui niin äkkiä, Klytaimnestra ei luultavastikaan ennättänyt avata hänelle sydäntään.»