»Agamemnonin täytyi tietää se!» sanoi Kharitas. »Minä olen kuullut, että hän yritti surmata vaimonsa, mikä olisi ollutkin aivan oikein, mutta Klytaimnestra huusi niin kovaa, että Aigisthos tuli apuun, ja yhdessä he tappoivat Agamemnonin.»
»Onhan tuo hyvä juttu, kun se vain olisi tosi», sanoi Eteoneus. »Kuka sen kertoi sinulle?»
»Se tuli välillisesti tästä talosta — eräs teidän palvelijanne kertoi sen minun palvelijalleni», sanoi Kharitas. »Toivoin saavani kuulla Helenalta kuinka asia todella oli.»
»Niin pian kun hän tulee kotiin», sanoi Eteoneus, »kerron hänelle, että sinä halusit saada tietää koettiko Agamemnon ensin tappaa hänen sisarensa vai hänen sisarensako surmasi Agamemnonin ilman muuta.»
»Voi, niinkö se tapahtuikin? En ollut kuullutkaan jutusta tuollaista muunnosta. Kuka sen kertoi, Eteoneus?»
»Muistaakseni täällä pistäytyi joitakin toisia ystäviä ennen sinua tänään. Me emme tiedä muuta kuin että Agamemnon kuoli vähän sen jälkeen kun oli palannut kotiin.»
»Hänen on varmasti täytynyt tietää kuinka Klytaimnestra oli käyttäytynyt, ja eikö Agamemnonilla ollutkin kiivas luonne, jos häntä suututettiin?»
»En tiedä», sanoi Eteoneus. »En koettanut koskaan päästä siitä selville hänen käydessään täällä. Olen aina pitänyt häntä hyvin huomattavana miehenä. Hänen vaimonsa oli myös merkillinen muutenkin kuin kauneutensa vuoksi.»
»Niin», sanoi Kharitas, »monet pitivät häntä paljon Helenaa kauniimpana. Se ero, jonka voi nähdä heidän elämässään ja kohtaloissaan, todistaa vain kuinka sattuman varassa maine ja menestys on. Jokainen on kuullut Helenan kauneudesta, harvat tiesivät Klytaimnestrasta. Helena vietti häpeällistä elämää toisen miehen kanssa, ja hänen puolisonsa on ottanut hänet takaisin luokseen — eikö se ole merkillistä? — ja Klytaimnestran sopimaton käytös on johtanut murhaan…»
»Sinä olet siis sitä mieltä, ettei hän surmannut Agamemnonia itsepuolustukseksi?»