Eukko, joka oli Robin Hoodin pukimissa, pysyi äänetönnä, ja miehet uskoivat vankinsa vaikenevan pelosta. Kukaan ei liioin tullut nostaneeksi vangin päähinettä nähdäkseen hänen kasvonsa, kaikki olivat innoissaan pääsemään metsästä pois vangittuine rosvoineen. Piispa oli aivan haljeta ylpeydestä, kun hän ajatteli ovelaa kaappaustaan.
Eukko maidonvalkean ratsun sai,
Ja piispa sai hiirakon;
Kyllä nauratti häntä kaiken tien:
Robin Hood nyt kiikissä on!
Piispaa nauratti siihen asti, kunnes saavuttiin metsän reunaan, mutta silloin hänen naamansa venyi pitkäksi ja suu jäi ammolleen. Sillä edessään hän näki satalukuisen miesjoukon, kaikilla jousi jännitettynä ja nuoli valmiina jänteessä. Ja piispa tunsi heidät henkipatoiksi ja tiesi jokaisen heistä vetävän vertoja neljälle tavalliselle jousimiehelle.
"Jousimiehiä!" huudahti hämmästynyt piispa. "Ja katsokaa, kuka heitä johtaa! No totta toisen kerran, sehän on sama noita-akka, jonka kohtasimme metsässä. Kuka hän on?"
"Kas peijakas!" sanoi vanki, "eiköhän se liene eräs Robin Hood niminen mies."
"Robin Hood!" huudahti piispa. "No kuka sinä sitten olet?"
"Hi, hi, hi! Ho, ho, ho!" nauraa hihitti vanki nostaen silmiltään huppunsa, ja piispan näkyviin ilmestyivät vanhan eukon ryppyiset kasvot ja naurun irvessä olevan suun hampaattomat ikenet. "Katso itse, kuka olen, armollinen piispa!" hän huusi kimeällä äänellä. "Olet sinäkin etevä piispa, kun kuljetat mukanasi vanhaa eukkoa luullen häntä Sherwoodin kuninkaaksi!" hän sanoi nauraen ja taputti käsiään.
"Voi minua poloista", sanoi piispa, "että minun piti tämmöinen päivä elää!" sillä hän älysi olevansa satimessa, ja samassa lensikin nuolisade vinkuen hänen seuralaisiinsa, jotka pakenivat suinpäin.
Piispa pyöräytti hiirakkonsa ympäri ja kannusti hevosta luullen pääsevänsä pakenemaan, mutta henkipatot olivat vikkelämpiä. Much ja Will Stutely tarttuivat vinhasti juosten hiirakon suitsiin, ja jäljestä harppasi hamepukuinen Robin sitoen piispan hevosen puuhun ja käskien piispan astua maahan.
"No jopa jotakin, armollinen herra piispa", sanoi hän nauraen, "taasko olette tullut meitä tervehtimään tänne humisevaan metsään? Pelkäänpä vain, ettemme voi kutsua teitä uuteen ilojuhlaan, sillä tällä kertaa meidän ei sovi jäädä sitä valmistamaan."