"Pääsin hädin tuskin piispan kynsistä pakoon", vastasi Robin ja kertoi
Pikku Johnille seikkailunsa.
"Tuhat tulimmaista!" huudahti Pikku John. "Mielestäni, johtaja, meidän pitäisi näyttää piispalle, ettei ole suinkaan vaaratonta urheilua tulla metsään meitä ahdistamaan."
"Niin minustakin", vastasi päällikkö. "Töräytäpä torveesi, Pikku John, ja kutsu uljaat toverimme kokoon."
Pikku John puhalsi torveensa, ja henkipattoja saapui saapumistaan, kunnes Robin Hoodilla oli edessään sata miestä, jotka olivat valmiit tottelemaan hänen pienintäkin viittaustaan. He töllistelivät ällistyneinä joukon keskellä olevaan köyhään eukkoon, kunnes rikkinäisen hatun alta tunsivat johtajansa kasvot, ja kun he saivat kuulla seikkailun, naurettiin miehissä valepuvulle ja Robinin kekseliäälle paolle.
Mutta nyt palatkaamme piispan seuraan nähdäksemme, miten hänen asiansa mökillä menestyi.
Sai piispa eukon mökin luo
Ja huusi raivoissaan:
"Te Robin tuokaa esille
Se konna kuulu maan!"
"Murtakaa ovi!" ärjyi piispa ja ovi murrettiin ja sotamies ryntäsi mökkiin.
"Täällä hän on!" huusi mies. "Täällä hän on! Tunnen hänet. Sama veijari, joka vastikään karkasi metsään."
"Raahatkaa esiin!" käski piispa ja kolme neljä sotilasta kävi käsiksi Lincolnin-vihreään pukuun pukeutuneeseen olentoon ja raahasi hänet esille piilostaan.
"Asettakaa hänet tuon valkoisen hevosen selkään ja vartioikaa tarkoin!" huusi piispa. "Ja nyt oikopäätä takaisin kaupunkiin toimittamaan hänet tyrmään. En halua levätä, ennen kuin hän on lukkojen ja salpojen takana, ja huomenna hänet hirtetään."