Parin kolmen mailin päässä kaupungista hän saapui kahden tien risteykseen ja tapasi siinä torille menossa olevan teurastajan komeine tammoineen; tamman selässä oli täysinäiset lihavasut.
"Hyvää huomenta!" huusi Robin. "Mistä olet kotoisin ja minne matka?"
"Välipä sillä, mistä olen kotoisin", vastasi mies. "Olen teurastaja ja matkalla Nottinghamiin myymään lihaa."
"Todellako?" huudahti aina iloinen Robin, jonka mieleen samassa juolahti oiva tuuma. "No sehän sopii, olen aina halunnut teurastajaksi. Etkö myy?"
"Myy mitä?" sanoi teurastaja.
"Myy tamma, vasut, lihat, kaikki", vastasi Robin. "Määrää oma hintasi niille."
"Mä lihojen hinnan ja tammankin
Heti paikalla ilmoitan:
Neljä markkaa on hinta kuulumaton,
Lue kolikot kourahan."
"Neljä markkaa maksan heti paikalla", vastasi Robin ja kaivoi esille kukkaronsa. Rahat hän luki teurastajan käteen ja niin kauppa oli päätetty. Teurastaja palasi kotiinsa ja Robin Hood ajoi tammaa Nottinghamiin päin.
"Nyt", mietti Robin Hood, "saavun kaupunkiin niin viattoman näköisenä kuin olla saattaa. Kukapa epäilisi kuormineen kaupunkiin tulevaa kauppiasta?"
Hän ajoi tammansa portista vilkaisematta oikealle tai vasemmalle, eikä kukaan häirinnyt häntä. Hän meni torille ja löysi sieltä kauppakojun, jota teurastaja oli käyttänyt, ja vei lihansa sinne. Kohta teurastajain ryhmä ryhtyi kaupantekoon toriyleisön kanssa, ja teurastajat huusivat: "Tulkaa! tulkaa! ostakaa! Hienoa, hyvää lihaa ostakaa! Mitä haluatte? Ostakaa! Ostakaa!"