Kun toiset kauppahan ryhtyivät,
Myös Robin hän alkaa ties.
Mut ei leiville lyö vasta-alkajan työ,
Hän outo on kauppamies.
Kun Robin kuuli toisten teurastajain huutaen tarjoilevan tavaroitaan kaupaksi, hänkin rupesi tarjottelemaan omiaan, ja kun ostajia saapui, hän äkkioutona antoi pennillä yhtä paljon kuin muut kolmella. Pian tämä tuli tunnetuksi ja Robinin kojun ympärys oli ostajia täynnään, kun taas hänen kilpailijansa olivat ostajitta.
Teurastajat kynsivät korvallistaan ja töllistelivät toisiinsa.
"Kuka tämä uusi tulokas on?" he sanoivat. "Hän saattaa meidät perikatoon. Hän antaa pennillä yhtä paljon kuin me kolmella. Me emme saa myydyksi mitään."
Jotkut yrittivät myydä vähän halvemmalla, mutta yhä ostajat tunkeilivat
Robinin ympärillä.
"Se on joku suurtuhlaaja", sanoi muuan teurastaja. "Hän on kai myynyt perintömaansa ja lopettelee rahojaan tuolla typerällä tavalla."
"Niin", sanoi toinen, "tai hän on varastanut elukkansa ja pystyy sen tähden myymään niin halvalla."
"Tiedättekö mitä minä luulen?" sanoi kolmas. "Hän on ehkä joku valepukuinen keikari, joka vedon voittaakseen myy lihaa."
"Mennäänpä tutustumaan häneen", sanoi neljäs. "Menenpä pyytämään, että hän saapuu tämänpäiväiseen teurastajain juhlaan."
Hän menikin Robinin luo, joka parhaillaan ojensi viimeistä lihapalaa ostajille, ja sanoi: "Kuule, veli hopea, mehän olemme kaikki ammattitovereita, ja on siis kohtuullista, että tunnemme toisemme. Etkö söisi päivällistä kanssamme tänään, sillä tänään on teurastajain juhlapäivä?"