"Ei toki", vastasi Robin Hood,
"Moista kutsua kieltää saa.
Käyn kanssanne, kunnon veikkoset,
Ja koetan kiiruhtaa."
"Hyvä on", sanoi toinen, "juhla vietetään sheriffin talossa. Mennään yhdessä sinne."
Kun siis toriaika oli ohi, lähtivät teurastajat joukolla sheriffin taloon. Robin irvisteli itsekseen astuessaan eteishuoneeseen ja nähdessään tuon katalan ja kurjannäköisen vanhan sheriffin istumassa pöydän päässä.
"Tietäisipä vain tuo vanha köriläs, kuka minä olen, kylläpä tästä soppa syntyisi", mietti rohkea Robin.
Juhlapäivällinen katettiin pitkälle pöydälle, ja Robinia pyydettiin nuorimpana teurastajana lukemaan pöytärukous, minkä hän tekikin. Sitten hän kehoitti seuruetta juomaan mielin määrin hänen kustannuksellaan.
"Nyt juomaan, veikot", huus' Robin Hood
"Emme oitis me lakkaakaan;
Viis puntaa, hei, jos kestimme vei,
Olen valmis sen maksamaan."
"Tuo on hurja mies", sanoi muuan teurastaja sheriffin korvaan ja kertoi tarkalleen Robinista ja hänen halvasta lihastaan. Sheriffi väänti suutaan ja pudisti päätään.
"Se on joku hurja tuhlari", sanoi sheriffi, "joka on myynyt maansa ja hävittää rahansa kiireimmän kaupalla."
"Sitäpä juuri arvelimme", vastasi teurastaja, "aivan samaa me sanoimme."
Siitä lähtien sheriffi söi ja joi vain vähäisen. Hän kävi kovin miettiväksi ja vilkaisi vähän väliä ilkeästi Robiniin päin.