"Tuo huoleton tuhlari näkyy työntävän rahoja luotaan molemmin käsin", mietti sheriffi. "Miksi ei sopisi minunkin saada niistä osaani?" Ja sheriffi huokasi muistellessaan tyhjää aarreaittaansa, mikä niin kipeästi kaipasi täydennystä.
"Ehkä voisin hyötyä hänestä vähäisen", ajatteli sheriffi, "ja olisinpa pienestäkin voitosta kiitollinen, kun tuo pääroisto Robin Hood ja hänen kehnot kumppaninsa ryöstivät minut niin perinpohjin."
Kun siis juhla oli lopussa, sheriffi istahti nuoren teurastajan viereen ja puhutteli häntä ystävällisesti.
"Olen kuullut tämän aamuisesta pilastasi", sanoi sheriffi vääntäen kärtyisän naamansa kömpelöön irviin, aivan kuin pila olisi huvittanut häntä niin kuin muitakin ihmisiä. "Sinä taltutat meidän teurastajiamme erinomaisella penninmaksavalla lihallasi."
"Eipä kehumista", vastasi Robin. "Asianlaita on nähkääs sellainen, että olen vielä äkkiouto ammatissani enkä taida vielä oikein tuntea elukoiden arvoa."
"Onko sinulla paljon?" kysyi sheriffi teeskennellyn viattomasti.
"Satoja", vastasi Robin, "ja laitumena satakunta acrea hyvää, vapaata maata."
"Mutta sehän on aika hauska pieni maatila", vastasi sheriffi.
"Onhan se", virkkoi Robin huolettomasti, "mutta mielelläni muuttaisin sen rahaksi."
"Enkö sanonut", mietti sheriffi itsekseen, "siinä oikein aito tuhlari — aina innostunut saamaan rahaa huvituksiinsa. Paha minut periköön, ellen tästä kykene aimolailla hyötymään." Ääneen hän sitten sanoi. "No, miksi et ole sitten jo myynyt eläimiä ja maatasi?"