"Niin olen", nauroi Robin, "ja tässä ovat iloiset seuralaiseni, jotka eivät teitä miellytä, herra sheriffi. Mutta kauppa kuin kauppa. Rahat tänne, herra sheriffi."
Ja sheriffin oli pakko luopua kaikista niistä rahoistaan, mitkä hän oli tuonut muassaan ostaakseen tuhlaajan maatilan. Sitten hänen hevosensa käännettiin, ja hänet toimitettiin matkalle Nottinghamiin entistään alakuloisempana ja viisaampana; alakuloisempana, koska hänen aarreaittansa oli vielä entistäkin tyhjempi ja viisaampana, koska oli omalla kustannuksellaan saanut tietää, kuka teurastaja oli.
XVIII luku
ROBIN HOOD PELASTAA LESKEN POJAT
Sattui sitten eräänä päivänä, että Robin Hood lähti matkalle ja jätti joukkonsa johdon Pikku Johnille. Kuusi päivää hän viipyi poissa ja seitsemäntenä päivänä hän kulki harjanteen poikki, ja hänen sydämensä sykähti ilosta, kun hän näki etäällä ison purppurankarvaisen metsän ja tiesi yhä lähestyvänsä metsäisiä tyyssijojaan.
Metsän reunassa hän pysähtyi ja nosti päätään kuunnellakseen. Tietä pitkin oli tulossa joku, joka kuulemalta oli syvän surun vallassa, kuului näet itkua ja valitusta. Robin odotti hetken aikaa ja näki sitten vanhan eukon tulevan kohden. Eukko näytti olevan kovin murheissaan ja kyynelet vierivät poskia alas. Robin tunsi hänet oitis: se oli sama metsässä asuva leskivaimo, joka oli auttanut hänet piispan kynsistä.
"Heipä hei, mummo", hän huusi. "Mitä nyt on tapahtunut? Onko sinua, mummokulta, kukaan loukannut? Jos on, niin totisesti hän saa nähdä, että Robin Hood on ystäväsi ja suojelijasi."
"Voi, Robin, Robin!" valitti vanha eukko. "Poikani! poikani!"
"No mikä heidän on?" kysyi henkipatto.
"He ovat joutuneet sheriffin kynsiin", vastasi eukko. "Tätä nykyä he ovat Nottinghamin vankilassa ja huomenna he kuolevat."