He jatkoivat matkaa ja kääntyivät eräässä tien mutkassa; teurastaja pysähdytti silloin hevosensa ja tarttui toisen suitsiin.
"Seis, herra sheriffi — seis!" hän sanoi. "Tuossa näette sarvipääni.
Miten ne teitä miellyttävät? Eivätkö olekin lihavia ja hyvännäköisiä?"
Sheriffi tuijotti hämmästyneenä ja hänen sydämensä alkoi jyskyttää hirveästi. Edessään hän näki sataisen lauman kuninkaan hirviä rauhallisesti syömässä ruohoisella metsäaukiolla.
"Mitä koiruutta tämä on?" hän huusi raivoissaan. "Karjaahan tänne lähdimme katsomaan."
"Ei, ei, herra sheriffi", nauroi toinen, "en ole milloinkaan luvannut teille muuta kuin eläimiä, ja tuolla ne nyt ovat."
Sheriffi alkoi tuntea olonsa yhä epävarmemmaksi. "Totta totisesti, hyvä mies", hän sanoi, "mielelläni olisin poissa täältä, sillä eipä minua miellytä sinun seurasi."
"Mutta, hyvä herra sheriffi", sanoi Robin, "mihin sellainen kiire? Tässä nyt on kauppa, jota teille ehdotin. Toivon vain teidän tutustuvan muutamiin tovereihini, jotka tulevat todistajiksi."
Ja torven nostaen huulilleen
Robin kolmesti toitottaa.
Jo paikalla on heti Pikku John,
Muut sinne myös kiirein saa.
Kun sheriffi näki rosvojen tungeksivan esille metsästä ja kokoontuvan hänen ympärilleen, rupesi hän kauhuissaan huutamaan. Hän huomasi tulleensa perin pohjin petetyksi ja kääntyi teurastajaan.
"Nyt minä jo tunnen sinut", hän huusi. "Sinä olet Robin Hood itse?"