"Määrää itse maali, Robin Hood", huusi John Ford, jota tähän asti oli pidetty joukon parhaana ampujana ja joka toivoi saavansa päällikkyyden.
"No minä määrään", vastasi Robin Hood, "jos siihen vain suostutaan."
"Suostutaan", huusivat henkipatot, "määrää sinä maali, Robin Hood!"
Robin taittoi lehtiä ja poimi metsäkukkia ja sitoi niistä seppeleen. Sitten hän käski Will Stutelyn ripustaa seppeleen aukion toisessa päässä olevan tammen oksaan.
"No niin", sanoi Robin, "sitä minä sanon jousimieheksi, joka pystyy ampumaan nuolensa tuon seppeleen läpi koskettamatta lehtiä tai kukkia."
Henkipatot katselivat hämmästyneinä toisiinsa. "Kuka tuollaisen maalin näkee?" huudahti muuan. "Pöllön silmät siihen tarvittaisiin."
"Niin, ja hevosen voimat jännittämään jousta, jotta nuoli lentäisi noin kauas!" huusi toinen.
"Minä luovun heti kilpailusta!" mörähti kolmas, "minun jouseni ei yllä noin pitkän matkan päähän."
Loppujen lopuksi vain John Ford oli halukas koettamaan onneaan tähtäämällä seppeleeseen. Hän pani uuden jänteen jouseensa ja valitsi suorimman, luotettavimman nuolen viinestään. Molemmat kilpailijat vetivät arpaa siitä, missä järjestyksessä heidän olisi ammuttava, ja John Ford joutui ampumaan ensin. Kumpaisenkin oli ammuttava kolme nuolta tuohon pieneen maaliin.
Ford ampui ensin nuolensa, mutta se putosi maalin tälle puolen kymmenisen yardin päähän siitä. Hän murisi kiukkuisena ja veti jänteensä vielä kauemmas taaksepäin ja ampui korkeammalle, mutta nuoli ei nytkään lentänyt tarpeeksi kauas. Kolmannella kerralla nuoli tipahti maahan seppeleen alapuolelle.