Much oli tarttunut pienen aseenkantajan hevosen suupieliin ja puhalsi nyt torveensa. Pian ilmestyi näkyviin joukko heidän miehiään, ja Pikku John käski heidän haudata musta munkki ja viedä pieni asepoika hyvään talteen, kunnes hän ja Much tulisivat takaisin.
Sitten Pikku John otti munkilta kirjeet ja nousi hevosen selkään. Much nousi aseenkantajan hevosen selkään ja he ratsastivat Lontooseen.
Perille saavuttuaan he kyselivät tietä kuninkaan palatsiin, ja heidän sisälle pyrkiessään ovenvartija kysyi heidän asiaansa.
"Me tuomme herra kuninkaallemme kirjeitä Nottinghamin sheriffiltä", vastasi Pikku John, "emmekä saa antaa niitä muille kuin hänelle itselleen."
Heidät vietiin isoon saliin, missä kuningas istui isossa tuolissa, ja häntä ympäröi joukko herroja. Pikku John laskeutui polvilleen ja ojensi kirjettään.
"Varjelkoon teitä taivas, armollinen ruhtinaamme — varjelkoon teitä taivas, armollinen kuninkaamme", sanoi Pikku John. "Olen tuonut teidän majesteetillenne nämä kirjeet Nottinghamin sheriffiltä."
Kuningas otti kirjeet, avasi ja luki ne, ja polvistuneena Pikku John katseli ihaillen kuningasta. Ja olipa syytäkin Pikku Johnin ihailla tuota jaloa olentoa, Rikard Leijonamieltä. Uljaat, kauniit kasvot, kirkkaat, siniset silmät, komea, käskevä vartalo, kaikki Rikardissa oli kuningasta, ja Pikku John painoi joka piirteen mieleensä, jotta hän Sherwoodiin palatessaan osaisi kuvata tovereilleen tuon kuninkaallisen soturin.
Äkkiä Rikard kohotti toisen kätensä ja läimäytti kaikuvasti valtaistuinta muistuttavan tuolinsa käsinojaa.
"Mitä arvelette, hyvät herrat?" hän huudahti. "Tässä on todellakin tervetulleita uutisia Nottinghamin sheriffiltä. Hän on vanginnut tuon Sherwoodin metsän mahtavan henkipaton, Robin Hoodin; mies on nyt hyvässä tallessa ja odottaa määräystäni."
"Hyviä uutisia — hyviä uutisia, herra kuningas!" huudahti Herefordin lihava piispa, joka oli valtaistuimen ympärillä olevien kirkonmiesten joukossa. "Onpa todellakin nyt hallussanne kristikunnan suurin roisto. Olen kai kertonut teidän majesteetillenne, miten tuo konna minut rosvosi ja miten pahasti hän usein on minua kohdellut? Kerran hän huvikseen pakotti minut tanssimaan metsässä ja kerran hän lähetti minut takaisin Nottinghamiin kasvot päin hevosen häntää. Olen hyvin iloinen kuullessani, että hän vihdoinkin on teidän majesteettinne hallussa ja että hänet kohta hirtetään."