Tämän sanottuaan piispa huohotti ja läähätti osaksi siitä syystä, että innoissaan oli puhunut niin nopeasti, osaksi siksi, että Robin Hoodin nimen kuuleminenkin sai hänet aina raivoon.
Kuningas hymyili ja katsahti taas kirjeeseen; häntä ei näyttänyt kovinkaan liikuttavan piispan kertomus kokemistaan loukkauksista ja kärsimyksistä.
"Enpä ole, totta vie, niin kovasti halunnut tavata ketään muuta miestä iloisessa Englannissa kuin tätä Robin Hoodia", sanoi kuningas. "Haluan kuulla, miten hän joukkoaan johtaa ja nähdä minkälainen on mies, joka hallitsee metsää samalla tavalla kuin minä, kruunattu kuningas, tätä maata."
Seurasi hetken hiljaisuus, sitten kuningas kohotti katseensa paperista ja katsoi kirkkailla sinisilmillään tiukasti Pikku Johniin.
"Miehet", hän sanoi, "tässä sanotaan, että kirjeen tuoja on munkki, Pyhän Marian luostarin pääisännöitsijä. Missä hän on? Ja miten se on sinun haltuusi joutunut?"
Mutta Pikku Johnilla oli vastaus valmiina. "Luvallanne, armollinen herra", sanoi henkipatto. "Munkki kuoli matkalla ja kirjeet uskottiin minulle; minun oli tuotava ne teidän majesteetillenne."
Kuningas nyökkäsi huolettomasti, sillä häntä ei liikuttanut se, miten uutinen oli hänelle saapunut, kunhan se vain oli tosi.
"No niin, haluan nähdä tuon Robin Hoodin", sanoi Rikard, "ja koska sinä olet tuonut minulle tämän tiedon, niin saat tuoda hänet minun eteeni." Pikku John kumarsi maahan asti.
Kuninkaallisen suosionsa merkiksi Rikard kuningas antoi sanantuojille kahdenkymmenen punnan palkkion ja korotti heidät henkivartijoikseen; heidän oli liityttävä hänen seurueeseensa, kun he olivat tuoneet Robin Hoodin Lontooseen.
Korkeimman omakätisesti hän ojensi kuninkaallisen sinetin Pikku Johnille ja käski hänen näyttää sen Nottinghamin sheriffille ja sanoa tälle, että tämä luovuttaisi vangin ja antaisi mukaan nelikymmenmiehisen vartioston Robin Hoodin kuljettamiseksi kuninkaan luo. Pikku John hyvästeli Rikard kuningasta ja ratsasti takaisin Nottinghamiin, Much matkatoverinaan ja kuninkaan sinetti huolellisesti poveensa kätkettynä.