Noin puolenpäivän aikaan he näkivät komean hirvilauman edessään metsässä olevan ruohoisen kentän toisessa päässä.
"Siinä on nyt härkä, jota mielesi tekee, Pikku John", sanoi Robin Hood.
Hän osoitti uljasta hirvihärkää, joka rauhallisesti söi vähän matkan päässä laumasta, jonka herra ja valtias se oli.
"No minäpä tiedän, miten me sen parhaiten saamme", sanoi Pikku John. "Tuuli puhaltaa lauman suunnalta meihin päin. Minä lähden kiertämään tuulen yläpuolelle, kunnes iso hirvi haistaa minut ilmasta. Se ryntää silloin tänne, ja sinä saat sen helposti ammutuksi."
Tämä ehdotus hyväksyttiin, ja Pikku John aikoi juuri lähteä liikkeelle, kun hän äkkiä pysähtyi ja viittasi, mutta ei virkkanut mitään. Robin Hood katseli ja näki nuoren miehen ilmestyvän metsäpolulta aukiolle. Vieras oli pukeutunut koreaan, tulipunaiseen pukuun, pitkäjousi oli kädessä ja sivulla riippui tanakka lyömämiekka. Tuskin hän oli astunut kaitaiselta polulta kentälle, kun jo huomasi hirvilauman ja ison uroksen, joka nyt punapukuisen olennon nähdessään nosti päätään, nakkeli sarviaan ja polki maata.
"Mikähän lie tuokin korea keikari?" sanoi Robin Hood.
"En tunne häntä", vastasi Pikku John hiljaa. "Tämän metsän väkeä hän ei ole."
"Eipä totisestikaan ole", vastasi johtaja. "Tuommoinen punainen puku loistaa kuin tuli puiden joukossa. Sopivampi hänelle olisi Lincolnin-vihreä puku, jos hänen mielensä tekee kuljeksia metsässä. Tuo on joku kaupunkilaiskeikari, joka on tullut kävelemään vihreään metsään."
Mutta juuri samalla hetkellä katselijat näkivät semmoista, mikä sai heidät ihailevasti myhähtelemään.
Vieras oli jännittänyt jousensa, siepannut nuolen viinestään ja pannut sen jänteeseen. Liike oli säikähdyttänyt uroshirven, se oli päästänyt varoitushuudon, ja koko lauma pakeni ääneti ja nopeasti. Useat naaraat olivat kokoontuneet mahtavan uroshirven ympärille aivan kuin puolustaakseen herraansa, ja näytti toivottomalta osua siihen nuolella. Mutta juuri metsän reunassa uros hypähti, ja sen pää näkyi silmänräpäyksen ajan muita ylempänä. Se silmänräpäys oli ratkaiseva. Jänne vingahti, nuoli lensi, ja hirvi syöksyi suin päin maahan ja makasi siinä hiljaa, sillä nuoli oli tunkeutunut sulkaan asti sen kirjavaan kylkeen.