"Kautta pyhän äidin, hieno laukaus!" mutisi Robin Hood. "Tuo ei olekaan mikään kaupunkilaiskeikari, Pikku John. Jää tänne siksi aikaa, kun minä käyn häntä puhuttelemassa."
Pikku John jäi viidakkoon piiloon, ja Robin Hood lähti vieraan luo, joka nyt seisoi tappamansa ison hirven vieressä.
"Hyvin ammuttu! Hyvin ammuttu!" sanoi Robin Hood paikkaa lähestyessään.
"Sinä ammuit nuolesi ihan oikealla hetkellä, vieras!"
Nuori punapukuinen mies katseli kylmästi Robinia vastaamatta sanaakaan.
"Minä pidän uljaista jousimiehistä", jatkoi Robin Hood, "ja koetan voittaa heitä puolelleni niin monta kuin voin. Haluatko ruveta minun miehekseni, vieras?"
"Ole hyvä ja sano kuka olet?" sanoi nuori punapukuinen melkein halveksivalla äänensävyllä. "Ja minkä vuoksi minä sinun mieheksesi rupeaisin? Minusta näytät jonkinlaiselta metsänvartijalta."
"Niin tosiaan olenkin!" vastasi Robin.
"Ja paimennat kuninkaan hirviä kai?" jatkoi nuori mies.
"Paimennan — Shervvoodin kuninkaan!" sanoi Robin nauraa hohottaen.
"Sherwoodin tai Englannin kuninkaan, samapa tuo minulle", vastasi keikari. "Käy sinä omia teitäsi äläkä vaivaa minua. En halua olla missään tekemisissä sinun kanssasi."