Pani torvensa Robin huulilleen
Ja puhalsi kolmesti;
Heti neljäkolmatta urhoa
Yli nurmikon kiiruhti.
Ja kirkkotarhaan kun saapui tuo,
Jono miesten marssiva,
Niin paikalla Allan-a-Dale'ilta
Sai Robin jousensa.
Mikä meteli ja hämminki syntyikään, kun neljäkolmatta jousimiestä syöksyi kirkon ovesta sisään! Piispa oli raivosta tummanpunainen, ja vanha ritari vapisi, osaksi vihasta, osaksi pelosta, sillä hän näki morsiamen äkkiä rientävän Allan-a-Dalen rinnalle ja näki myös, että trubaduurilla oli vankka ystäväjoukko. Sitten kaikkien katseet kääntyivät salaperäiseen harppuniekkaan, jonka torventörähdykset olivat aiheuttaneet tämän asioiden uuden käänteen.
Robin kohotti kätensä ja hetken aikaa kirkossa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, sillä kaikki halusivat kuulla, mitä hänellä oli sanomista.
"Allan-a-Dale", sanoi henkipatto, "tämä neito on sinun uskollinen rakastettusi, kuten kuulen sanottavan."
"Niin on, johtaja", huusi Allan-a-Dale.
"Hyvä", jatkoi Robin, "jos hän on halukas ottamaan sinut, niin vihkiminen toimitetaan, sulhanen vain vaihdetaan toiseen."
"Kuka sinä olet?" jylisi piispa, "joka tulet tänne harpunsoittajan muodossa ja komentelet kuin kuningas?"
"Tuo pitää paikkansa, piispa", vastasi henkipatto rauhallisesti. "Minä olen näiden uljaiden jousimiesten kuningas, ja ihmiset sanovat minua Robin Hoodiksi."
Robin Hood! Tuo kuuluisa nimi sai kaikki hämmästyksestä sanattomiksi. Kirkkoväki tuijotti silmät suurina kuuluisaa henkipattoa, ja pelon lamauttamina piispa ja ritari pysyivät vaiti.