"Kuljen metsät ja maat", näin lausui hän,
"Vannoin Robinin sieppaavain;
Ja tietää jos tahdot, niin Gisbornen Guy
On oikea nimeni ain'."
"Vai niin, vai niin", sanoi Robin Hood. "Sitäpä vähän ajattelinkin. Tiesinhän, ettei kukaan hevosen nahkaan pukeutunut talonpoika kanna ritarin metsätorvea viittansa alla."
"Se on totta, hyvä mies", sanoi sir Guy nauraen, "ja kun olen saanut tuon Robin Hood roiston kiinni, tarvitsee minun vain puhaltaa tähän torveen, niin ystäväni, sheriffi, joka on täällä metsässä, tietää minun voittaneen ja suuri palkinto on minun."
Henkipaton posket karahtivat punaisiksi ja hänen silmänsä säihkyivät.
"No, ota hänet sitten kiinni, sir Guy Gisborne", Robin huusi, "sillä hän seisoo tässä edessäsi. Minä olen Robin Hood!"
Sir Guy oli nähtävästi epäillyt jotakin tämäntapaista ja valmistautunut siihen, sillä tuskin oli Robin Hood lausunut nämä sanat ja ennen kuin henkipatto oli tehnyt pienintäkään liikettä tarttuakseen aseisiinsa, Guy Gisborne sieppasi tikarinsa ja yritti iskeä Robinia sydämeen. Vain Robinin verraton ketteryys pelasti hänet. Hän hypähti sivullepäin ihmeteltävän nopeasti, ja terävä ase välähti vajaan tuuman päässä hänen rinnastaan.
"Ruma isku, herra ritari!" huudahti Robin, "mutta sinun arvoisesi isku tosiaankin, sinä kurja petturi! Iskeä miestä, joka ei ole edes yrittänyt tarttua aseisiin! Mutta nyt me niitä mittelemme, mies miestä vastaan."
Robin Hood oli vetänyt oivan lyömämiekkansa, ja sir Guy Gisbornella oli jo miekankahva kädessään. Sanaakaan virkkamatta petollinen ritari hyökkäsi Robin Hoodin kimppuun raivon vimmalla ja täydellisesti luottaen siihen, että voittaisi helposti. Jousen käytössä hän ei vetänyt Robinille vertoja, mutta hän ei voinut kuvitellakaan, että tavallinen talonpoika kestäisi kahtakaan minuuttia hänen miekkansa edessä. Hän oli kreivikunnan parhaita miekkailijoita ja oli kauan harjoitellut tämän ritarillisen aseen käyttöä.
Mutta kului kaksi minuuttia, ja viisi, ja kymmenen, ja sir Guy Gisborne alkoi käsittää, ettei tässä niin helposti voittoa tulisikaan. Aluksi Robin oli tyytynyt puolustautumaan, sillä ritarin hyökkäys oli niin raivokas, että Robinilla oli täysi työ pitää päänsä ja ruumiinsa tuon viuhuvan miekanterän ulottuvilta. Mutta pian hyökkäyksen kiihkeys laimeni, sillä sir Guy ei jaksanut kauan jatkaa sellaista iskusadetta, ja vielä päälliseksi hän oli liian hyvän miekkailun tuntija tuhlatakseen kaiken voimansa samalla kun vastustaja pysyi virkeänä. Mutta edelleen kalskahtelivat miekat ripeästi yhteen ja vimmattua taistelua jatkui, kunnes Robin kompastui tammen juureen ja kaatui nokilleen.
Silloin sir Guy osoitti häikäilemättä, kuinka raaka ja epäritarillinen hän luonnostaan oli. Todellinen ritari olisi pidättänyt miekkansa kohteliaasti ja antanut vastustajan nousta, mutta Guy Gisborne hyökkäsi eteenpäin ja suuntasi hirvittävän iskun maassa makaavaan mieheen. Onneksi hän kiihkoissaan iski liian aikaisin, eikä iskun täysi voima kohdannut Robinia, vaikka hän saikin haavan kylkeensä.