"Mitä kuuluu — mitä kuuluu, sir Guy?" huusi sheriffi, kun he kohtasivat toisensa. "Oletteko tavannut Robin Hoodin?"
"Olen, herra sheriffi", vastasi hevosen nahkaan pukeutunut mies. "Guy
Gisborne ja Robin Hood kohtasivat tosiaankin toisensa. Jos menette
erään suuren tammen luo tästä kaksi mailia etelään, löydätte Robin
Hoodin viittaan puetun miehen tammen juurelta."
"Hyviä uutisia — mainioita uutisia!" huusi sheriffi käsiään taputtaen. "Tänä päivänä vapautuu siis metsä kahdesta eniten pelkäämästäni roistosta. Sillä jos te olette surmannut päällikön, olen minä siepannut palvelijan. Katsokaa, tuo puuhun sidottu mies ei ole kukaan muu kuin Pikku John."
"Pikku John", sanoi hevosen nahassa oleva mies. "Onko tuo Pikku John?"
"On, hän se on", nauraa hihitti sheriffi. "Oi onnen päivää! Tämä merkitsee koko joukkueen tuhoa. Johtaja ja etevin mies menetetty yhdellä iskulla; henkipatot pakenevat metsästä, sen takaan. Mutta nyt tietysti pyydätte minulta palkintoanne, sir Guy, eikö niin?"
"Pyydänpä hyvinkin, herra sheriffi", sanoi hevosennahkainen mies. "Pyydän teiltä palkintoa, nimittäin tätä: olen surmannut päällikön — antakaa minun surmata palvelijakin."
"Mutta entä ne kolmesataa puntaa, jotka olen luvannut?" läähätti sheriffi.
"En halua penniäkään", kuului vastaus.
Hetken aikaa sheriffi tuijotti kovasti ihmeissään, sitten hän vilkutti silmää ymmärtävästi.
"Varmastikin sir Guy on tullut hulluksi tai riivatuksi", hän ajatteli. "Myönnyn tähän hänen hulluun oikkuunsa ja pistän itse palkinnon taskuuni", sillä paitsi itseään sheriffi rakasti vain isoa raha-arkkuaan. Hän siis heti paikalla suostui pyyntöön. Sitten hevosennahkaan pukeutunut mies astui eteenpäin ja jäi seisomaan vangin eteen. "Pulska mies!" hän sanoi, eikä Pikku John voinut olla hätkähtämättä, sillä hän tunsi äänen. Sitten hevosen pää kohosi aivan kuin Guy Gisborne olisi halunnut paremmin nähdä kuuluisaa Pikku Johnia ja vanki katseli rauhallisesti varsin tuttuihin kasvoihin ja mutisi itsekseen: "Nähtävästi on taivaan tahto, että minä tänään pääsen vapaaksi."