Runsaan tunnin Pikku John ja kokki ottelivat tuimasti keskenään, eikä kumpikaan sillä aikaa vahingoittanut toistaan, niin tasaväkisiä he olivat kaikissa miekkailutempuissa.
"Lopeta!" huudahti Pikku John vihdoin. "Vannon, että olet paras tapaamani miekkailija. Hukkaan menevät hyvät humalat, kun sinunlaisesi mies häärää patojen ja pannujen kimpussa keittämässä hienoja ruokia muiden miesten vatsoille."
"Enpä ole virkaani kovinkaan ihastunut", vastasi kokki, "mutta mitäpä voin tehdä?"
"Niinkö sanot?" huudahti Pikku John. "No, jos sinä vain osaat ampua jousella yhtä hyvin kuin miekkailla, voin ottaa sinut vihreälle salolle ja hankkia sinulle hyvän isännän, jonka palveleminen tuottaa sinulle suurta tyydytystä."
"Ja kukahan se sitten lienee?" uteli kokki.
Pikku John kumartui eteenpäin ja kuiskasi hänen korvaansa: "Robin Hood!"
Kokki hätkähti hämmästyksestä ja seisoi hetken tuijottaen ihmeissään jousimieheen. Ja olipa hänellä todella syytä olla kummastunut huomatessaan yhden henkipatoista olevan sheriffin palveluksessa. Sitten hän kohotti vasemman kätensä.
"Pistä miekkasi tuppeen", lausui kokki. "Tästä päivästä olen teidän miehiänne."
"No syödään sitten yhdessä tätä piirakkaa", virkkoi Pikku John nauraen. "Olin juuri uudelleen käynyt sen kimppuun, kun sinun keppisi sattui hartioihini, ja meidän pieni ottelumme on tehnyt minut taas nälkäiseksi."
Kokki pani miekkansa pois ja kävi sen sijaan käsiksi hyviin ruokiin ja nouti uusia herkkuja, ja he söivät ja joivat yhdessä ja päättivät yhdessä paeta salolle.