"No, sano sitä sitten päivällisajaksi, jos niin haluat", vastasi Pikku John, "kunhan vain saan ruokaa. Minusta on aivan samantekevää, minkä niminen ateria on."
"Et saa suupalastakaan etkä olutkulausta", huusi muonamestari, "ennen kuin herrani sheriffi on palannut metsästämästä."
"Mitä!" kiljui nälkäinen jätti, "onko minun siihen asti paastottava? Ole varuillasi, herra muonamestari, äläkä yllytä minua vihaan, tai murskaan kallosi."
Toinen ei virkkanut enää sanaakaan, läimäytti vain aitan oven kiinni, kiersi avaimen lukkoon ja naurahteli voitonvarmana. Mutta muonamestari, joka samalla oli taloudenhoitaja, nauroi ennen aikojaan.
Iski mestarilta nyt Pikku John
Selän melkeinpä kahtia;
Vaikka sata talvea eläisi hän,
Vielä tuntisi tuskia.
Muonamestari lysähti läjään nurkkaan, ja Pikku John astui eteenpäin ja antoi aitan ovelle niin hirvittävän potkun, että se ponnahti irti saranoiltaan. Hän astui sisään ja nuoleskeli huuliaan nähdessään hyvinvarustetut hyllyt. Iso lihapiirakka, kuori kauniin ruskea, sattui ensimmäisenä hänen silmiinsä, ja hän leikkasi siitä aimo viipaleen ja huuhtoi sen alas isolla kipollisella kuohuvaa, ruskeaa olutta, jota hän laski nurkassa olevasta tynnyristä. Sitten hän leikkasi kymmenkunta viipaletta kylmää hirvenpaistia ja huuhteli ne alas pullollisella väkevää Kanarian viiniä, ja niin hän maisteli yhtä ja toista parhaimpia herkkuja ja söi hienoimman aterian minkä milloinkaan oli seisaaltaan syönyt, sillä siellä ei ollut istuinpaikkaa ja hänen pöytänään oli korkea hylly.
No niin, Pikku Johnin näin hauskasti syödessä ja juodessa tuli kokki aittaan, muonamestaria etsimään. Hetken aikaa kokki tuijotti ihmeissään näytelmää. Tuolla makasi muonamestari voihkien nurkassa, jonne Pikku John oli hänet paiskannut, ja täällä iso jousimies teki hävitystä aitan hyllyillä. Tämä hävitys koski kipeästi kokkiin, sillä jousimies kävi käsiksi parhaimpiin makupaloihin, joita kokki oli valmistanut metsästysseurueen kotiinpaluuta varten. Kokin kiukku nousi nousemistaan ja kun hän oli vahva ja rohkea mies, hän hyppäsi jousimiehen kimppuun ja antoi hänelle kolme navakkaa iskua hartioihin kädessään olevalla kepillä.
"Vannon ja vakuutan", huusi kokki, "että sinä olet röyhkein lurjus, mikä kenelläkään on talossaan ollut. Kehtaatkin syödä tuolla tavalla!"
"Vannon ja vakuutan", sanoi Pikku John viimeistä suuntäyttä nieleskellessään, "että sinä olet rohkea ja pelkäämätön mies, kun tulet tuollaisella tavalla häiritsemään toista hänen aterioidessaan. Ennen kuin lähden täältä, tutkin sinua."
John tarttui oivahan miekkaansa
Kokki kalpansa kohotti;
Ei pakoa kumpikaan aatellut,
Vaan taistella uljaasti.