Robin Hood, Much, Puna-Will ja Tuck Munkki seisoivat luolansa lähellä innokkaasti keskustellen.
"Minä olen huolissani Pikku Johnista", sanoi Robin. "Hänen lähdöstään on jo kulunut muutamia päiviä, emmekä ole kuulleet hänestä sanaakaan."
"Kun ei mitään kuulu, niin asiat ovat hyvin, johtaja", sanoi Much. "Jos sheriffin miehet olisivat siepanneet uljaan toverimme, tietäisi sen nyt jo koko maakunta."
"Lähden mielelläni kaupunkiin kuulostamaan, saisinko joitakin tietoja", sanoi Puna-Will.
"Ei, ei, minä lähden", sanoi Tuck Munkki. "Pukeudun kuljeksivaksi pyhiinvaeltajaksi. Siinä asussa voin turvallisesti tulla ja mennä mihin hyvänsä." Samassa hän hätkähti ja kohotti kätensä. "Katsokaa tuonne!" hän huudahti. "Katsokaa tuonne! Siinä paha, missä mainitaan. Kautta kaapuni ja rukousnauhani, ellei tuo iso koljo, jolla on säkki selässä, ole Pikku John, en ole uskollinen kirkon mies."
Hänen toverinsa kääntyivät äkkiä ja huikkasivat ilohuudon, kun jättimäinen jousimies saapui heidän luokseen.
"Kunnon poika!" huusi Robin Hood. "Kautta pyhän äidin, Pikku John, olenpa iloinen saadessani sinut takaisin. Ja mitä tietoja tuot Nottinghamista?"
"Minä tuon terveisiä sheriffiltä", sanoi Pikku John kumartaen. "Tuon myöskin sheriffin kokin", ja hän osoitti toveriaan kumartaen uudelleen. "Ja sitä paitsi", hän jatkoi, "tuon vielä sheriffin aarteet."
Hän kumarsi vielä kerran, heitti säkin maahan, ja sen sisältö kilisi ja kalisi iloisesti. Hänen toverinsa huusivat ja taputtivat käsiään ja nauroivat kovalla äänellä nähdessään kauniit hopea-astiat ja sen rahanpaljouden, mikä säkistä tuli esiin.
"Pahoin pelkään, ettet ole tuonut näitä tavaroita sheriffin suostumuksella", nauraa hihitteli Robin Hood, ja samassa tuli Will Stutely juosten heidän luokseen tuomaan uutisia.