"Johtaja!" huusi Will, "niin totta kuin elän, on sheriffi itse metsästämässä Holly Chasessa. Näin metsästysseurueen kiitävän eteenpäin puiden lomitse ja juoksin varoittamaan sinua."
"Niinkö, Will?" huusi Pikku John. "No kautta jousimiehen kunnian, sitten minä sanon, että kun meillä on sheriffin kokki ja sheriffin aarteet, niin sieppaamme sheriffin itsensäkin", ja Pikku John lähti juoksemaan metsään minkä kintuista lähti.
Pikku John juosta vilisti hetkeksikään pysähtymättä, kunnes saapui Holly Chaseen, ja siellä hän näki sheriffin kovin ärtyneenä ratsastavan hitaasti eteenpäin. Koirat haukkuivat ja torvet soivat, mutta merkkiäkään ei näkynyt siitä, että metsämiehillä olisi ollut onnea. Pikku John riensi sheriffin luo ja kumarsi hänelle syvään.
"Jumala teitä suojelkoon, armollinen herra!" hän huusi.
"Kas, Reynaud Greenleaf", sanoi sheriffi, "mistä sinä tulet?"
"Olen seurannut teitä metsään, armollinen herra!" huusi Pikku John.
"No, miten sujuu metsästys, herra sheriffi?"
"Ei yhtään, ei yhtään, hyvä Greenleaf", vastasi sheriffi. "Olemme kuluttaneet koko päivän koirinemme ja torvinemme pääsemättä edes ainoankaan hirven jäljille."
"No sallikaa minun sitten, armollinen herra, neuvoa teille, missä on riistaa!" toimitti Pikku John. "Kävelin metsässä ja siellä kohtasi silmiäni sorea näky, soreampi varmaan kuin milloinkaan ennen. Näin uljaan uroshirven, vihertävän värisen, ja sen seurassa puoliväliin toistasataa otusta yhdessä laumassa. Uroksen sarvet olivat niin terävät, etten uskaltanut ampua siihen pelosta, että se hyökkäisi kimppuuni ja surmaisi minut."
"Ihmeellinen näky tosiaankin, Reynaud Greenleaf", lausui sheriffi, "juuri sellainen, jota minä mielelläni katselisin. Johda minut sinne."
"Lähtekää vain kanssani sinne, herra", sanoi Pikku John, "ja minä näytän teille sen komean, ison uroksen."