"Asteleepa tuo ukkeli totisesti jykevin askelin", arveli Robin, "ja kädessä hänellä on jämeä, raskas ryhmysauva. Olen kuullut, että tuontapaiset vahvat roikaleet usein kokoavat arvokkaita esineitä ja että likainen pussi usein sisältää keventämisen arvoisen kuorman. Käydäänpäs hieman juttusille."
Robin siis asettui tielle odottamaan kerjäläistä. Tämä oli huomannut henkipaton, mutta lähestyi edelleen samanlaisin pitkin, tasaisin askelin, ei entistä nopeammin eikä hitaammin. Kuta lähemmäksi hän tuli, sitä selvemmin kävi ilmi, että hän oli hyvin hankala lintu kynittäväksi. Hänen repaleensa liehuivat tuulessa, ja rei'istä pilkistävät ruskeat käsivarret ja jalat näyttivät paksuilta ja voimakkailta. Hänen risainen viittansa oli paikattu kaikilla sateenkaaren väreillä, ja päässään hänellä oli kolme vanhaa hattua painettuina toinen toisensa päälle. Kaulasta riippui iso, vahvaan nahkahihnaan kiinnitetty laukku.
"Pysähdy, mies", sanoi Robin, "pysähdy vähän juttelemaan kanssani."
Kerjäläinen ei ollut kuulevinaan puhetta, puski vain suoraan eteenpäin hidastamatta käyntiään. Silloin Robin hypähti suoraan kerjäläisen eteen sanoen: "Mutta joka tapauksessa sinun on pysähdyttävä."
"Kautta kunniani", sanoi kerjäläinen, "mutta en suinkaan aio totella sinua. Kuule, minulla on pitkä taival edessäni tänään enkä halua saapua majapaikkaani myöhään, sillä silloin, katsos, olisi kaikki syöty ja näyttäisin aika hölmöltä, jos saapuisin liian myöhään viimeiselle aterialle."
"Tuohan kuuluu komealta", sanoi Robin, "sinä pidät tiukasti kiinni omasta illallisestasi, mutta entä minun? Kuule, lainaa minulle vähän rahaa, niin menen lähimpään majataloon."
"Rahaa!" huusi kerjäläinen. "Minulla ei ole rahaa lainata, ja jos olisikin, en lainaisi sinulle penniäkään. Olethan yhtä nuori mies kuin minäkin ja aivan yhtä ketterä toimimaan. Lähde laputtamaan ja hankkimaan itsellesi rahaa. Jos odotat saavasi ostaa leipää minulta lainaamillasi rahoilla, niin et seuraavaan kahteentoista kuukauteen saa mitään syödäksesi, sen vakuutan." Robin tulistui ja vastasi kiivaasti. "No oletpa sinä tosiaankin hävytön lurjus. Laske laukkusi maahan, kerjäläinen, niin katson, mitä siinä on. Irroita hihnat, tai kiskon sen selästäsi omin käsin. Vaikka sinulla ei olisi muuta kuin yksi ainoa kolikko, niin otan siitä selvän, ennen kuin lähden."
"Kaksi kauppaan tarvitaan", ilkkui kerjäläinen. "Entäpä jos en tottele sinua?"
"Sitten keksitään muuta!" huudahti Robin. "Jos uskallat nostaa hälyä, aion koettaa, eikö leveän nuolen pää pysty kerjäläisen nahkaan."
"Viisaampaa olisi antaa minun olla rauhassa", sanoi kerjäläinen julmasti hymyillen. "Tikut minä vetelen sinun jousistasi ja nuolistasi. Sinulle koituu minusta vain harmia, varoitan sinua."