"Kuka sitten olet?" huudahti karsinavahti.
"Olen Robin Hood", henkipatto vastasi.
Vahti pisti miekan tuppeensa, viskasi kilpensä pois, astui eteenpäin ja laski kätensä Robinin käteen.
"Olen sinun miehiäsi!" hän heti sanoi. "Olen jo kauan halunnut tavata sinua ja rakastan villiä, vapaata elämää. Ota minut joukkueeseesi."
"Kernaasti, kelpo mies", huudahti Robin Hood. "Ja tässä on vastaisia tovereitasi: Pikku John ja Puna-Will."
"Vai Pikku John, sitäpä ajattelinkin", sanoi karsinavahti jättiläisen käteen tarttuen. "Olen nähnyt sinut Wakefieldissä entiseen aikaan, ennen kuin lähdit metsään."
Pikku John ja Puna-Will puristivat uuden toverinsa kättä, ja sitten he kaikki neljä asettuivat puun alle syömään karsinavahdin eväspussista. Kun leipä ja liha ja olut oli nautittu, sanoi Robin kolmelle seuralaiselleen: "Jääkää te tänne pitämään silmällä valtatietä. Minä lähden vähän etemmäksi, ja ellei minulle satu mitään seikkailua palaan tuota pikaa."
"Ja ellei meille satu mitään seikkailua, johtaja", tiedusteli Pikku
John, "niin mitä sitten?"
"No niin, lähtekää seuraamaan minua", sanoi Robin Hood.
Kolme miestä jäi rupattelemaan orapihlajan alle, ja Robin lähti astelemaan tietä eteenpäin. Noin kahden mailin päässä tie yhtyi toiseen, ja tienristeyksessä Robin seisoi hyvän aikaa. Vihdoin hän näki kerjäläisen tulla patikoivan pitkin, tasaisin askelin. Kerjäläinen lähestyi Robinia, ja tämä seisoi tarkaten häntä.