"Miten aiot häntä koetella, johtaja?" kysyi Puna-Will.
"Voi taivahan taatto, minäpä keksin ankaran kokeen", vastasi Robin Hood. "Me hyökkäämme kaikki kolme hänen kimppuunsa muka vihoissamme hänen kiellostaan, ja jos hän pitää puoliaan sellaista ylivoimaa vastaan, hän on kyllin arvokas mies veljeskuntaamme."
"No, no!" karjui samassa karsinavahti. "Älkää siellä seisoko keskenänne juttelemassa, vaan lähtekää pellolta ja palatkaa maantielle."
"Mitä!" huusi Robin. "Luuletko meidän alistuvan määräyksiisi, röyhkeä lurjus. Kautta Maarian, mepä karsimme korvat päästäsi." Ja hän tempasi miekkansa ja hyökkäsi karsinavahtia kohti, ja Pikku John ja Puna-Will seurasivat heiluttaen kirkkaita miekkojaan päänsä päällä sekä huutaen: "Aivan niin, johtaja! Karsi lurjukselta korvat metsäpuukollasi!"
Karsinavahti kääntyi ja lähti juoksemaan hirmuista vauhtia. Mutta hänen aikomuksensa ei ollut paeta, hän vain pyrki leveän, vanhan orapihlajan luo ja siinä hän asettui selkä runkoa vasten ja jalka kiveen nojaten. Samassa oli välkkyvä miekka esillä ja kilpi pystyssä ja hän oli valmis ottamaan hyökkääjät vastaan. Nämä syöksyivät hänen kimppuunsa, ja heidän miekkansa kalskahtelivat hänen kilpeensä, sillä yhtä nopeasti ja ihmeteltävän näppärästi kuin he iskivät häneen, hän torjui iskut teräskilvellään. Vieläpä hän kävi itse antamaan niin pontevia vastaiskuja, että henkipatot olivat vähällä saada samasta sarvesta takaisin. Ennen pitkää Robin Hood oli saanut varmuuden siitä, että Vihreä Yrjö oli tosiaankin vahvakätinen mies.
"Jo riittää, jo riittää", nyt huusi Hood.
"Tekin, mieheni, lakatkaa!
En miekan käytössä vartijaa
näin tiedä mä taitavaa."
Taistelu siis keskeytyi ja karsinavahti oli iloinen saadessaan tilaisuuden hengähtää ja nojata miekkaansa. Siitä huolimatta hän piti tarkasti silmällä henkipattoja ja oli valmis millä hetkellä hyvänsä tarttumaan miekkaansa ja kilpeensä.
"Kuulehan!" sanoi Robin Hood, "sinä olet mieleni mukainen mies, karsinavahti. Haluatko seurata minua?"
"Minne sitten?" kysyi vahti.
"Iloisen, vihreän salon sydämeen", vastasi Robin, "jossa reippaat mieheni ajavat hirviä metsäaukioita pitkin ja elävät ihanassa vapaudessa."