"Ei auta häntä sauvansa,
Se kohta todetaan.
Pian tänne taas käy matkansa,
Ja sitten päätät vaan,
Puuhunko ukko hirtetään
Vai muuten surmataan."

"Tiedän varman keinon, jolla saamme hänet käsiimme", sanoi Pikku John Vihreälle Yrjölle, kun he riensivät eteenpäin. "Tässä aivan lähellä kulkee metsän kautta oikotie, ja sitä käyttämällä on matka kolme mailia lyhyempi kuin valtatietä." Miehet siis oikaisivat metsän poikki ja juoksivat yli laaksojen ja kukkulain, innokkaina pääsemään miehen edelle, joka oli heidän johtajalleen antanut sellaisen löylytyksen. Vihdoin he saapuivat laaksossa olevaan pieneen metsikköön, jonka kautta valtatie kulki. Pikku John kumartui alas tarkastamaan maantien pölyä.

"Ei ole vereksiä ihmisen tai eläimen jälkiä", hän sanoi, "joten kerjäläinen ei vielä ole mennyt ohi."

"Hän joutuu käsiimme", sanoi Vihreä Yrjö, "ja panemme hänet omalla nahallaan maksamaan tämänpäiväiset tekosensa."

Eräässä kohden tie oli kapea kulkien kahden tammen välitse. Toverukset piiloutuivat kumpikin tammensa taakse odottamaan saalistaan. Samassa kerjäläinen jo tulikin tietä pitkin, eikä hänen astuntansa ollut tavallistakaan nopeampaa eikä hitaampaa, ja hän vihelteli itsekseen, aivan kuin ei hänellä olisi ollut mitään pelättävää. Mutta kun hän oli menossa tammien välitse, ampaisivat Pikku John ja Vihreä Yrjö hänen kimppuunsa. Pikku John käytteli pelottavaa sauvaansa, ja Vihreä Yrjö veti esiin tikarinsa ja piti sitä hänen rintaansa suunnattuna.

"Katala konna!" huusi Yrjö, "heitä karttu käsistäsi tai painan tikarin rintaasi."

Kerjäläinen hellitti sauvansa, ja Pikku John otti sen ja iski sen nurmikkoon rautakärki edellä.

"Säästäkää henkeni!" huusi kerjäläinen huomatessaan auttamattomasti olevansa noiden kahden voimakkaan miehen käsissä. "Pankaa pois tuo ruma tikari, muuten kuolen pelosta. Mitä pahaa olen teille tehnyt, kun tahdotte surmata minut?"

"Pahaa!" kiljui Pikku John. "Pahaa tarpeeksi asti, sinä ryysyinen roisto! Olet ollut vähällä surmata jaloimman miehen ja parhaimman johtajan mikä milloinkaan on syntynyt.

"Pian luokseen käyt sa köysissä,
Hän sitten päättää vaan,
Puuhunko sinut hirtetään
Vai muuten surmataan."