Juna heittelehti ja keinui, kuin olisi syöksynyt eteenpäin sävelen mukaan, ja George istui rauhallisena nurkassaan.
Vaunutoverina oli hänellä Geoffrey Winlow, joka hyväntahtoisesti otti osaa kansalliseen hevossiitosharrastukseen, vaikka hän ei ollut kilpa-ajojen mies, ja tätä harrastusta hän toivoi kehittävänsä olemalla läsnä tärkeimmissä kilpa-ajoissa.
"Tuleeko sinun hevosesi kilpailemaan, George?"
George nyökkäsi.
"Minä panen likoon viitosen sen puolesta. Muuten minun ei kannata pelata. Näin äitisi Foxholmen puutarhajuhlassa viime viikolla. Oletko äskettäin tavannut heitä?"
George pudisti päätään ja tunsi oudon pistoksen sydämessään.
"Tiedäthän, että heillä oli tulipalo Peacock-vanhuksen talossa; kuulin kartanonherran ja Barterin tehneen ihmeitä. Hän vasta on joustava mies, sinun isäsi."
Taaskin George nyökkäsi, ja taaskin hän tunsi pistoksen sydämessään.
"Tulevatko he kaupunkiin tällä huvikaudella?"
"En ole kuullut siitä", vastasi George. "Sikari, ole hyvä!"