"Hyvää onnea, kapteeni, hyvää onnea huomiseksi; onneksi olkoon!…
Jumalan tähden, teidän armonne…"
Aurinko, joka välähti esiin, kauan piileskeltyään, paahtoi häntä niskaan; lakeuden vapaa tuuli, joka nyt oli täynnä vastenmielisiä hajuja, kantoi hänen korviinsa hirviön viimeisen huudon: "Nyt ne lähtivät!"
Muuan ääni pidätti hänet.
George kääntyi ja näki Winlow'n, ja kiroten ja hymyillen hän vastasi;
"Hoi!"
Geoffrey Winlow asteli hänen rinnalleen ja tarkasteli hänen kasvojaan kiireettömillä silmillään.
"Pelkään, että sinulla on ollut huonot ajat, vanha veikko! Kuulen, että olet myynyt Amblerin tuolle Guildersteinille."
Jokin sykähti Georgen sydämessä.
"Joko nyt?" ajatteli hän. "Lauma vaakkuu siitä jo. Ja tuolle pikku maankulkijalle on minun hevoseni — minun hevoseni —"
Hän vastasi tyynesti: