Kartanonherran kasvot saivat tumman värin; hän puristi kätensä nyrkkiin ja näytti epäröivän.
"Ei, Margery", sanoi hän käheästi; "se on — se on — minä en voi!"
Ja hän kääntyi pois vaimostaan ja lähti huoneesta.
Mrs Pendyce katseli hänen jälkeensä; hänen sormensa, jotka oli temmattu irti takista, alkoivat punoutua toinen toisensa ympäri.
BELLEW TAIPUU NAISEN EDESSÄ
"The Firsissä" oli hiljaista, ja hiljaisessa talossa, missä vain viisi huonetta oli käytännössä, istui vanha miespalvelija puutuolilla tarjoiluhuoneessa ja luki "Maamiehen lehdessä" olevaa kirjoitusta. Kukaan ei ollut häntä häiritsemässä, sillä isäntä nukkui, ja taloudenhoitaja ei ollut vielä saapunut valmistamaan päivällistä. Hän luki verkkaan silmälasiensa lävitse, kuin olisi tahtonut painaa sanat ainaiseksi muistiinsa. Hän luki pöllön ruumiinrakennuksesta ja elintavoista: "Ruskeassa pöllössä esiintyy haarautumisilmiö: haaraluu, joka ei läheskään yhdy rintalastaan, on kokoonpantu kahdesta osasta, jotka eivät edes kohtaa toisiaan, kun sen sijaan rintalastan takaosassa on kaksi paria ulokkeita ja niiden välissä vastaavat syvennykset." Vanha miespalvelija keskeytti lukunsa ja kiinnitti räpyttelevät silmänsä kalpeaan auringonjuovaan, joka lankesi kapean akkunan kehyksistä huoneeseen, ja pieni lintu, joka akkunalaudalta katseli häntä, lensi tiehensä.
Vanha miespalvelija luki taas: "Photodiluksen pterylogiset luonteenominaisuudet eivät ole lopullisesti selvitetyt, mutta on havaittu, että siltä puuttuu nilkan köyristys samoin kuin haarautumisilmiö ja että sen solisluut eivät yhdy haaraluuksi eivätkä kohtaa rintalastaa, ja rintalastan takaosassa on ulokkeita ja syvennyksiä aivan niinkuin ruskealla lajilla." Taas hän keskeytti, ja hänen katseensa oli tyydytetty ja lempeä.
Ylhäällä pienessä tupakkahuoneessa lojui hänen isäntänsä nahkatuolissa ja nukkui. Jalkansa, joissa oli pölyiset ratsastussaappaat, hän oli ojentanut eteensä. Hänen huulensa olivat suljetut, mutta toisessa suupielessä olevasta pienestä aukosta kuului heikko huokuva ääni. Lattialla hänen vieressään oli tyhjä lasi, hänen jalkojensa välissä espanjalainen verikoira. Hänen päänsä yläpuolella olevalla hyllyllä oli muutamia kuihtuneita ja kellastuneita romaaneja, joilla oli urheilumaiset nimet ja joita ihmiset olivat kirjoittaneet heikkoina hetkinään. Kamiinan yläpuolella oli kuva mr Jorrockista, joka pakotteli hevostaan menemään yli joen.
Ja nukkuvan Jaspar Bellew'n kasvot olivat sellaisen miehen kasvot, joka on ratsastanut kauas, päästäkseen vapaaksi omasta itsestään, ja jonka huomenna taas on ratsastettava kauas. Hänen vaihtuvien uniensa mukana värähdyttivät hänen kellahtavat kulmakarvansa hänen kalmankalpeaa, kesakkoista ihoaan esiinpistävien poskipäiden yläpuolella; silloin tällöin näyttäytyi nukkuvan kasvoilla ilme, kuin hän olisi ratsastaessaan saapunut veräjälle.
Talon takana olevassa tallissa oli tamma, joka oli kantanut häntä ratsastusretkillä, hakenut suuhunsa viimeiset jyvät ja sitten nosti turpansa ja pisti sen pilttuunsa säleiden väliin nähdäkseen, mitä ori, joka ei ollut kantanut isäntää tänä helteisenä iltapäivänä, puuhasi, ja huomattuaan, että se oli hereillä, se keveästi korskahti kertoakseen, että oli ukkosta ilmassa. Kaikki muu oli tallissa kuolemanhiljaista, pikku puisto ympärillä oli hiljaa, ja äänettömässä talossa nukkui isäntä.