"Todellakin?"
"Kuinka hauskaa!"
Kolme sinistä silmäparia, jotka suuntautuivat Ashurstiin, saattoivat hänet tietoiseksi hänen uudesta merkityksestään. Tuo tunne oli varsin miellyttävä. Halliday sanoi:
"Tiedätkö mitä! Sinun täytyy kerta kaikkiaan jäädä tänne uimaan merivedessä. Parasta, että jäät tänne yöksi."
"Niin! tehkää niin!"
Mutta Ashurst hymyili taaskin pudistaen päätään. Sitten hän sai kokea, miten hänen ruumiilliset kykynsä joutuivat tutkistelun alaisiksi. Hän oli soutanut koulunsa veneessä, kuulunut koulunsa jalkapallojoukkueeseen, voittanut koulunsa kilparatsastuksen — hän nousi pöydästä kerrassaan eräänlaisena sankarina! Pikkutytöt vaativat, että hänen oli tultava katsomaan "heidän" luolaansa, ja he pysähtyivät menemään hatsattaen kuin harakat ja kuljettaen Ashurstia keskellään, Stellan ja heidän veljensä seuratessa kappaleen matkan päässä. Luolassa, joka oli pimeä ja kostea kuten kaikki luolat, oli erikoisena vetovoimana pieni lätäkkö, missä mahdollisesti oli erinäisiä pikkueläimiä pyydysteltäväksi ja pulloihin pantavaksi. Sabina ja Freda, joilla ei ollut sukkia siroissa jaloissaan, kehoittivat Ashurstia tulemaan mukaan lätäkköön auttamaan heitä veden siivilöinnissä. Pian hänkin oli riisunut kenkänsä ja sukkansa. Aika kuluu nopeasti, kun miehellä on kauneudenaistia, lätäkössä polskuttaa kaksi sievää lasta ja rannalla seisoo nuori Diana, joka ihastuneena ottaa vastaan kaiken mahdollisen saaliin. Ashurstilla ei koskaan ollut selvää käsitystä ajan kulusta. Hän säikähti, kun silmätessään kelloonsa huomasi sen jo olevan yli kolmen. Maksuosoitusta ei siis voinut enää tänään lunastaa — pankki suljettiin ennen kuin hän ehti sinne. Havaitessaan hänen kasvonilmeensä pikkutytöt huudahtivat äkkiä: "Hurraa! Nyt teidän täytyy jäädä tänne!" Ashurst ei vastannut. Hän näki ajatuksissaan Meganin kasvot, kuinka hän aamiaisen aikaan oli kuiskannut tälle: "Lähden, rakas, Torquayhin, hankkimaan kaikkea, mitä tarvitsemme; tulen takaisin illalla. Jos ilma on kaunis, voimme lähteä jo ensi yönä. Ole valmis!" Ashurst muisti, kuinka tyttö vapisi kuullessaan hänen sanansa. Mitä Megan ajattelisikaan? Ashurst koetti hillitä itseänsä huomatessaan äkkiä, että tuo toinen tyttö, solakka, vaalea "Diana" tyynesti tarkasteli häntä lammikon rannalta kysyvin sinisin silmin, jotka katsoivat hiukan vinojen kulmakarvojen alta. Jospa hänen seuralaisensa tietäisivät, mitä hän oli suunnitellut ensi yöksi —! Hän olisi varmaan saanut kuulla pienen tuomitsevan huudahduksen ja ollut pian yksin luolassa. Ja omituisen suuttumuksen, ikävän ja häpeän sekaisen tunteen vallassa hän pisti kellon takaisin taskuunsa ja sanoa tokaisi:
"Niin, olen myöhästynyt tältä päivältä."
"Hurraa! Nyt voitte tulla uimaan meidän kanssamme."
Oli mahdotonta pysyä täysin tunteettomana nähdessään noiden sievien lasten tyytyväisyyden ja Stellan huulien hymyn ja kuullessaan Hallidayn sanat: "Mainiota, vanha veikko! Voin lainata sinulle kaikki, mitä tarvitset yöksi." Mutta kaipauksen ja syyllisyyden tunne kouristi sydäntä, ja Ashurst sanoi alakuloisesti:
"Minun täytyy sähköttää."