Ashurst osoitti kädellään kapeaa, vihreää kumpua. "Voitteko sanoa, mikä tämä on?"
Ukko pysähtyi; hänen kasvoilleen tuli ilme, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: "Olette kääntynyt oikean henkilön puoleen."
"Se on hauta", selitti hän.
"Mutta miksi se on tehty tänne?"
Ukko hymyili…
"Se on kokonainen tarina, voisi sanoa. En kerro sitä suinkaan ensimmäistä kertaa — ihmiset kyselevät usein tuota kumpua. Sitä sanotaan näillä seuduilla 'neidon haudaksi'."
Ashurst ojensi ukolle tupakkakukkaronsa.
"Pistäkää piippuun!"
Ukko kosketti taaskin hattuaan ja täytti hitaasti vanhan savipiippunsa. Hänen silmänsä, jotka tirkistelivät ryppyjen ja karvojen seasta, olivat vielä hyvin kirkkaat.
"Jos sallitte, herra, niin istahdan hetkeksi, jalkaani särkee hiukan tänään."