"Se käy kyllä päinsä, jos tyydytte yhteen huoneeseen. Megan, laita vierashuone kuntoon ja tuo maitovati sisään. Varmaankin juotte teetä?"
Tyttö hävisi taloon marjakuusen ja kukkivien pensaiden muodostamasta porttiholvista. Hänen sinivihreä lakkinsa vilahti punaisten kukkien ja marjakuusen tumman vihreän keskellä.
"Tahdotteko käydä arkihuoneeseen lepuuttamaan jalkaanne? Tulette varmaankin yliopistosta?"
"Niin tulemme, mutta olemme sen jälkeen olleet jalkamatkalla."
Rouva Narracombe nyökkäsi ymmärtävästi.
Arkihuone, jossa oli tiililattia, tyhjä pöytä ja hevosenjouhilla täytetty sohva ja tuoleja, oli niin peloittavan puhdas, että näytti siltä, kuin ei sitä olisi koskaan käytetty. Ashurst istuutui kohta sohvaan ja piteli käsin kipeää polveaan. Rouva Narracombe tarkasteli häntä. Hän oli kemian professorivainajan ainoa poika, mutta hänessä saattoi havaita eräänlaisen käytöstavan ylimysmäisyyttä, joka oli ylevästi tiedotonta ympäristöstä.
"Onko täällä jokea, missä voi käydä huuhtoutumassa?"
"Kyllähän täällä on puutarhan tuolla puolen puro, mutta jos istuutuu sen pohjaan, ei vesi ulotu pään yli."
"Kuinka syvä se on?"
"Puolitoista jalkaa."