Scantlebury (tuskitellen): Tosiaanko?
Wilder: Ja ikinä emme tule saamaan sitä takaisin.
Tench: Ei.
Wilder: Kuka olisi saattanut otaksua, että miehet rupesivat näin tavattomasti pinnistämään — kukaan ei sellaiseen älynnyt viitata.
(Katsoo vihaisesti Tenchiin.)
Scantlebury (pyörittää päätään): Minä en koskaan ole pitänyt taistelusta — enkä koskaan tule pitämään.
Anthony: Antautuminen ei tule kysymykseen.
(Kaikki katsovat häneen.)
Wilder: Kuka tahtoo antautumaan? (Anthony katsahtaa häneen.) Minä — minä tahdon, että toimitaan järkevästi. Kun joulukuussa lakkolaiset lähettivät Robertsin johtokunnan puheille — silloin oli sopiva aika. Meidän olisi pitänyt kohdella häntä suopeasti, sen sijaan että puheenjohtaja — (luo silmänsä alas, kun Anthony kääntää katseensa häneen) — niin — me ärsytimme hänet pois suunniltaan. Silloin olisimme saaneet heidät suostumaan pikku myönnytyksillä.
Anthony: Ei sovittelua!