Wilder: Siinä sitä ollaan. Tätä lakkoa on kestänyt jo lokakuusta asti ja mikäli minä voin nähdä, se saattaa jatkua vielä toiset kuusi kuukautta. Aika vyyhteen olemme silloin kietoutuneet. Ainoana lohdutuksena on se, että lakkolaisten asema on silloin mahdollisimman surkea.
Edgar (Underwoodille): Minkälainen heidän asemansa oikein on, Frank?
Underwood (tunteettomasti): Helvetin huono.
Wilder: Niin, kuka olisi arvannut heidän kestävän näin kauvan ilman avustusta!
Underwood: Se joka tuntee heidät.
Wilder: Kuka heitä tuntee! — Ja entäs tina? Kallistuu joka päivä. Silloin kun saadaan työt käyntiin, joudumme suorittamaan tilaukset kustannusten ollessa korkeimmillaan.
Wanklin: Mitä sanotte siihen, puheenjohtaja?
Anthony: Sitä ei voi auttaa!
Wilder: Ja milloin osingonjako voi tulla kysymykseen, siitä ei tietoakaan.
Scantlebury (painostaen): Meidän tulisi ajatella osakkeenomistajia. (Kääntäen itseään raskaasti.) Puheenjohtaja, meidän tulisi muistella osakkeenomistajia.