(Anthony mutisee jotain.)
Scantlebury: Mitä niin?
Tench: Puheenjohtaja sanoo kyllä muistavansa teitä, herra Scantlebury.
Scantlebury (vaipuen entiseen velttoon asentoonsa): Julkeaa!
Wilder: Ei tämä ole leikin asia. Minä en halua jäädä vuosikausiksi ilman osinkoja, vaikka puheenjohtaja haluaisikin. Me emme saa enää yhtiön omaisuutta tuhlaamalla ostaa ruutia ja ampua harakoita.
Edgar (arkaillen): Minun mielestäni meidän tulisi ajatella myös lakkolaisten kohtaloa.
(Kaikki paitsi Anthony käännähtävät levottomasti tuoleillaan.)
Scantlebury (huokaisten): Me emme saa antaa persoonallisten tunteittemme vaikuttaa asiaan, nuorimies. Sellainen ei tässä maailmassa vetele.
Edgar (ivallisesti): En minä tarkoitakkaan meidän tunteitamme, vaan työväen.
Wilder: Mitä siihen tulee — me olemme liikemiehiä.