Wanklin: Siinä se kiusa onkin.
Edgar: Eihän ole lainkaan välttämätöntä kärjistää asiaa, nähdessämme mitä kaikkea kiusaa ja kärsimystä siitä johtuu — se on — se on julmaa.
(Kaikki vaikenevat, sillä Edgar oli paljastanut jotakin,
jota kenenkään heidän arvonsa ei kumminkaan antanut
myöten myöntää todeksi.)
Wanklin (ivallisesti hymyillen): Pelkäänpä, että meillä ei ole varaa perustaa menettelytapaamme sellaisen ylellisyyden kuin tunteellisuuden pohjalle.
Edgar: Minusta tämä peli on inhottavaa.
Anthony: Me emme alottaneet riitaa.
Edgar: Tiedän sen, puheenjohtaja, mutta varmasti olemme menneet jo tarpeeksi pitkälle.
Anthony: Ei tarpeeksi.
(Kaikki katsovat toisiinsa.)
Wanklin: Liijoittelu pois, herra puheenjohtaja, meidän täytyy harkita mitä teemme.