Enid: Kaikessa tapauksessa teidän tulisi sääliä omaa vaimoanne.
(Rva Roberts, jolla on ollut käsi sydämellä, ottaa sen pois ja yrittää tyynnyttää hengitystään.)
Roberts: Arvoisa rouva, minulla ei ole enää sanottavaa.
(Hän ottaa leivän käteensä. Ovelle koputetaan ja Underwood tulee sisään, seisahtuu heitä katsomaan. Enid kääntyy häneen ja näyttää sitte epäröivältä.)
Underwood: Enid.
Roberts (ivallisesti): Ei teidän olisi tarvinnut tulla vaimoanne noutamaan herra Underwood. Emme me ole ryövärejä.
Underwood: Tiedän sen Roberts. Toivon, että rouva Robertsin terveydentila on parempi. (Roberts kääntyy pois vastaamatta.) Tule, Enid!
Enid: Minä kehotan teitä vielä kerran, herra Roberts, teidän vaimonne tähden.
Roberts (pilkallisen kohteliaasti): Jos minäkin neuvoisin teitä, arvoisa rouva — tehkää se teidän miehenne ja isänne tähden.
(Enid pidättyen vastaamasta, menee ulos. Underwood avaa hänelle oven ja seuraa. Roberts menee tulen luokse ja lämmittää käsiään sammuvassa hiiloksessa.)