Rva Roberts (seuraten häntä katseillaan — lempeästi): Ota palttoosi, David — siellä on varmaan hyvin kylmä.
Roberts (tullen vaimonsa luokse, katseensa on arka): Ei, ei! Kas niin, kas niin, ole hiljaa ja lämmittele. Minä en viivy kauan, tyttöseni.
Rva Roberts (hiukan katkerasti): Parempi, että sinä ottaisit sen.
(Anni tyrkyttää palttoota, mutta Roberts asettaa sen takaisin, kietoen vaimonsa ympärille. Yrittää katsoa vaimonsa silmiin, mutta ei voi. Rva Roberts lepää palttooseen käärittynä; katseensa, joka seuraa miestään, on osittain pahastunut osittain kaipaava. Roberts katsoo kelloaan ja kääntyy menemään. Ovella tulee häntä vastaan Jan Thomas, kymmenvuotias poika, jolla on suuret vaatteet, kädessä pilli.)
Roberts: Hei, hei, poika!
(Roberts menee. Jan pysähtyy askeleen päähän rva Robertsista, katsoen vaijeten häneen.)
Rva Roberts: Kas, Jan!
Jan: Isä tulee, Madge-sisko tulee.
(Hän istuu pöydän ääreen leikkien pillinsä kanssa. Hän puhaltaa kolme epäselvää ääntä, sitte matkien kukkuuta. Ovelle kolkutetaan. Vanha Thomas tulee sisään.)
Thomas: Hyvin hyvää päivää teille, hyvä rouva. Parempaa vointia kuin ennen.