Huolimatta tästä kaikesta päätöksenteon välttämättömyys teki hänet surulliseksi, sillä vaikka hänellä ei ollutkaan hyvää suhteellisuuden aistia, hän oli kuitenkin humaaninen.
Hän poltteli paraikaa piippuaan ja tarkasteli pientä paperiliuskaa, kun hänen vaimonsa astui sisään. Vaikka tämä oli tullut kysymään hänen neuvoaan kokonaan toisenlaisessa asiassa, niin hän näki heti miehensä vaivaantuneeksi ja sanoi:
"Mikäs sinun nyt on, Geoff?"
Lordi Valleys nousi ja meni lieden luokse, tyhjensi piippunsa ja ojensi vaimolleen tuon paperin.
"Tuo louhimo! Siitä ei ole mihinkään — täytyy sulkea?"
Lady Valleysin kasvot muuttuivat.
"Oh, ei! Se merkitsisi huutavaa hätää."
Lordi Valleys tuijotti kynsiinsä. "Se panee jarrun koko tilalle", hän sanoi.
"Minä tiedän sen, mutta miten me voisimme katsoa noita ihmisiä silmiin — minä en enää koskaan voisi mennä sinne. Ja useimmilla heistä on sellaiset suuret perheet."
Lordi Valleysin katsellessa edelleen kynsiään lady Valleys jatkoi vakavasti: