"Niin sitä, lapseni, ajatellaan, mutta se ei ole niin yksinkertaista."
"Se ei voi olla ainakaan hullumpaa", mutisi Barbara, "kuin olla haudattuna elävältä, kuten tuo onneton nainen".
Vastaukseksi lady Valleys vain mutisi:
"Tohtori lupasi toimittaa sairashuonevaunut kello neljäksi. Mitä minun tulee sanoa?"
"Mrs Noel ymmärtää jo siitäkin, kun katsot häneen. Hän on senlaatuinen."
Mrs Noel avasi itse heille oven.
Lady Valleys näki hänet tällöin ensi kertaa sisällä, ja hänessä yhtyi uteliaisuus varmuuteen, millä hän peitti hermostuneisuutensa. Sievä olento, vieläpä rakastettava! Mutta hänen sanoissaan ilmenevä teeskentelemätön myötätunto: "Minä olen totisesti kiitollinen. Teidän täytyy olla perin uupunut", ei estänyt häntä lisäämästä nopeasti: "Tohtori sanoo, että hänet on saatettava kotiin näistä kuumista huoneista. Me odotamme täällä sillä aikaa, kuin käytte sanomassa sen hänelle."
Ja sitten hän näki, että se oli totta: Tuo nainen oli sellainen, joka ymmärsi.
Jäätyään pimeään käytävään hän silmäsi Barbaraan.
Tyttö seisoi seinää vasten, pää heitettynä taaksepäin. Lady Valleys ei voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta kaikki tuntui hänestä äkkiä perin epämukavalta, ja hän kuiskasi: