"Ah! Babs, sinä olet ollut ulkona?"
Valveilla aina sormenpäitä myöten, hermot kirvelevinä, mutta ilmaisematta mitään tästä Barbara vastasi:
"En, vain tornin katolla."
Hänelle tuotti pahanilkistä iloa, kun huomasi isänsä arvokkaan ulkokuoren alla piilevän hämmennyksen. Huomattuaan tuon peitetyn pilanteon lordi Valleys sanoi kuivasti:
"Tuijottamassa tähtiin?"
Sitten hänelle ominaisella äkillisellä päättäväisyydellä hän lisäsi, ikäänkuin kiusaantuneena viivyttelyn ja horjumisen johdosta.
"Tiedätkö sinä, että minä en luule olevan viisasta käydä kohtauksilla sokerileipurien myymälöissä, kun Ann on Lontoossa."
Häneltä jäi huomaamatta Barbaran silmissä oleva vaarallinen välke, mutta ei lady Valleysiltä, joka sanoi heti paikalla:
"Epäilemättä sinulla oli siihen riittävät syysi, rakkaani."
Barbara käyristi huultaan selittämättömästi. Tosiaankin, jos he eivät olisi olleet sellaisessa näytöksessä Miltounin kanssa ja jos he eivät olisi olleet niin levottomia kuin olivat, niin he molemmat olisivat nähneet, että siinä tilassa kuin heidän tyttärensä oli, oli parasta puhua mahdollisimman vähän. Mutta he eivät pystyneet hallitsemaan hermojaan, ja entistä kärsimättömämmällä äänellä lordi Valleys huudahti: