"Ah!" hän sanoi: "juuri niin. Mutta merkillistä kyllä, minä ajattelin
Eustacea." Hänen pikku vartalonsa vapisi kiireestä kantapäähän asti:
"Tämä on oleva sopiva läksy sinulle, jottet enää leiki tulella."
"Ann!" mutisi lordi Dennis jälleen pujottaen kätensä Barbaran käsikoukkuun.
"Maailma on", jatkoi lady Casterley, "tosiasiain eikä romanttisten kuvittelujen paikka. Sinä olet tuottanut kenties enemmän harmia kuin voidaan mahdollisesti korjata. Minä menin itse hänen luokseen. Minä olin hyvin suuressa määrässä liikutettu. Jos sinä et olisi käyttäytynyt niin hullusti — —"
"Ann!" sanoi lordi Dennis vielä kerran. Lady Casterley pysähtyi ja polki jalallaan maata. Barbaran silmät kiilsivät.
"Onko jotakin muutakin, jonka sinä tahdot murskata, rakkaani?"
"Babs!" mutisi lordi Dennis; mutta tyttö jatkoi, puristaen tiedottomasti hänen kättään rintaansa vasten. "Sinun on hyvä kiusata minua tänään — mutta jos tämä olisi tapahtunut eilen — —"
Kuullessaan nämä hämärät sanat lady Casterley kääntyi pois, ja hänen kenkänsä jättivät pienet tahrat kiilloitetulle lattialle.
Barbara kohotti poskelleen nuo sormet, joita hän oli niin suonenvedontapaisesti puristanut. "Älä anna hänen mennä, eno", hän kuiskasi, "älä nyt juuri!"
"Ei, ei, rakkaani", mutisi lordi Dennis, "tietenkään en — tämä jo riittää".
"Se on ollut sinun sentimentaalista hullutustasi", kuului lady
Casterleyn ääni kaukaa nurkasta, "mikä on saanut tämän aikaan".