Odottamatta vähääkään lady Casterley nojasi eteenpäin ja puhutteli härkää.
"Sinä hirveä peto!" hän sanoi, "minä toimitan sinut hyvällä tavalla ruoskituksi".
Härkä puhkui kuopien maata hiljakseen. "Oletko millään lailla loukkaantunut, lapseni?"
"En ollenkaan", sanoi Barbara vakavana, vielä hengästyneellä äänellä.
Lady Casterley kohotti kätensä ja otti niiden väliin Barbaran kasvot.
"Millaiset jalat sinulla onkaan!" hän sanoi. "Suutele minua!"
Saatuaan kuuman, melkein värisevän suudelman hän jatkoi kulkuaan pidellen kutakuinkin lujasti Barbaran käsivarresta.
"Tuo härkä", hän mutisi, "on aika peto — kun sillä lailla hyökkää naisten kimppuun!"
"Isoäiti", sanoi Barbara, "oletko varma siitä, ettet ole järkyksissä?"
Lady Casterley, jonka huulet vapisivat, puristi ne hyvin lujasti yhteen.