"Onko sinulla, Gertrud, mitään sanottavana äidillesi?"
"Ei ole, minä kirjoitin hänelle eilisiltana."
"Pyydä Miltounia pitämään silmällä tuota mr Courtieria. Minä kuulin hänen puhuvan eräänä päivänä — hän puhuu melkein hyvin."
Lady Valleys, joka ei ollut vielä istuutunut, seurasi miestään ovelle.
"Sivumennen sanoen, minä olen puhunut äidille siitä naisesta, Geoff."
"Oliko se välttämätöntä?"
"Kyllä, niin luulen. Minä olen levoton — kuitenkin kaikitenkin, äidillä on jotakin vaikutusvaltaa Miltouniin."
Lordi Valleys kohautti olkapäitään, puristi heikosti vaimonsa käsivartta ja meni ulos.
Vaikka itse olikin hieman levoton juuri tämän asian tähden, hän oli kuitenkin mies, joka ei hakenut ikävyyksiä. Hänellä oli sellaiset hermot, jotka eivät tuntuneet hermoilta ollenkaan — sellaiset, joita erikoisesti tavataan hänen luokkaansa kuuluvilla henkilöillä, jotka ovat paljon tekemisissä hevosten kanssa. Hänen mielestään kullakin päivällä oli riittävästi suruja itsestään. Sitäpaitsi hänen vanhin poikansa oli hänestä arvoitus, jonka ratkaisusta hän oli kauan sitten luopunut ainakin sikäli, mikäli naiset olivat kysymyksessä.
Mennen ulompaan saliin hän viivytteli hetken, muistellen, ettei ollut nähnyt nuorempaa tytärtään, lempilastaan.