"Tilloin olet paha ihminen, ja Jumala ei päättä tinua taivaateen, jot et jakatta toitia ihmitiä."
"Kyllä, Willy", kiiruhdin vastaamaan, "osaan kyllä tehdä pillin; ja varmasti saat sellaisen."
"Jumala ei jakatta ihmitiä, jotka eivät jakatta toitia ihmisiä", toisti
Toddy.
"Hyvä, Toddy, koetapa siinä suhteessa tehdä voitavani. Kiiruhda, kyytimies, niin paljon kuin voit. Tahdon mahdollisimman pian jättää nämä nuorukaiset hoitajattarelleen ja pyytää häntä upottamaan heidät kylpyammeeseen."
Helena oli tehnyt kaikki voitavansa, jotta minulla olisi mukavaa. Hänen huoneestaan oli hurmaava näköala ylös vuorenrinnettä ja alas laaksoon. Sekin tuntui lohdulliselta, että pikku veitikoiden makuuhuone sijaitsi aivan minun huoneeni vieressä, sillä saatoinhan iltasin, kun he jo olivat vaipuneet uneen, katsella heitä. Silloin he eivät ainakaan kiusanneet tuskastunutta enoansa.
II LUKU.
Päivällistä syödessä — ja sen jälkeen.
Päivällispöydässä Willy ja Toddy esiintyivät puhtaissa pukimissa ja kasvotkin olivat päässeet oikeuksiinsa. Willy istuutui avutta pöytään, mutta Toddy sysäsi kauvas pöydästä korkean tuolinsa, ja kapusi siihen istumaan huutaen:
"Pittä jalat pöydän alle."
Täydelleen käsittäen, että tämä huomautus merkitsi pyyntöä siirtää tuoli pöydän luokse, täytin sen heti. Palvelustyttö kaatoi minulle lasiin viiniä ja pojille vettä. Senjälkeen hän hävisi. Mielipahakseni muistui mieleeni, ettei Helenan luona koskaan ollut palvelijaa ruokailuhuoneessa aterian aikana muuten kuin juhlatilaisuuksissa. Hänellä oli näet käsitys, että palvelijat ystävilleen ja tuttavilleen juoruilevat kuulemiansa perhepiirin yksityiskeskusteluja. Periaatteessa olin täydelleen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta noiden periaatteiden käytännössä toteuttaminen tuotti minulle enemmän kärsimystä kuin mitkään muut periaatteet tätä ennen, nyt, kun minulla oli nuo kaksi pientä ahmattia huolehdittavinani. Mutta eihän siinä mikään auttanut. Kohtalooni alistuen vain nakutin pöytään ja kumarsin päätäni sanoen: "Herra opeta meitä kiitollisuudella nauttimaan mitä meille nyt suot." Sitten kysyin Willyltä halusiko hän leipää vaiko keksiä.