"Mutta — emmehän ole lukeneet ruokalukua", sanoi hän.
"Luinhan jo, Willy", sanoin minä, "etkö kuullut?"
"Tarkoitatko sitä äskeistä?"
"Tarkoitan."
"Minä en pidä sitä minään ruokalukuna. Isä ei koskaan lue sellaista ruokalukua."
"No, mitä isä sitten sanoo, jos saan kysyä", utelin jo vähän sulaen.
"Isä sanoo: 'Hyvä Jumala, me kiitämme Sinua tästä ruuasta, armollisesti muista tänään kaikkia nälkäisiä ja tarvitsevia Kristuksen tähden, amen.' Niin hän sanoo."
"Se on aivan sama asia, Willy."
"Mutta minä en usko sitä. Ja eihän Toddykaan ole ehtinyt lukea omaa rukoustaan. Sitäpaitsi en usko, että Taivaan Jumala pitää tuollaisesta rukouksesta."
"Kyllä hän varmaankin pitää, poikaseni. Kyllä hän ymmärtää mitä me ihmiset tarkoitamme."