"Tupsulakin ja punaiset vantut", jatkoi tulkki.
"Toddy, ethän voi käyttää vanttuja, kun on näin kuuma", sanoin minä.
Loin kysyvän katseen Toddyyn, jonka kasvoissa näin hänelle ominaiset pettämättömät itkun alkuvalmistukset; ja kun en halunnut, että hänen silmänsä olisivat sameat, kun hänen äitinsä katsoisi niihin, sanoin nopeasti:
"Pistä ne käteesi ja — heitä yllesi vaikka turkit, jos haluat, mutta älä rupea itkemään."
"En minä tahdo tujkkeja", selitti Toddy, "tahdon omat hienot vaatteeni."
"Voi, Harry eno", sanoi Willy, "tahdon tuoda äidin kotiin pukinrattaillani!"
"Pukki ei jaksa vetää äitiä ja sinua, Willy."
"No, anna minun sitten ajaa asemalle, niin että isä ja äiti näkevät, että minulla on pukki rattaineen. Äiti olisi varmaankin pahoillaan, jos hän saisi tietää, että minulla on pukki, eikä olisi sitä heti saanut nähdä."
"No, voithan tulla mukanani asemalle, Willy, mutta sinun täytyy ajaa hyvin varovasti."
"Kyllä, en ollenkaan tahtoisi, että satuttaisimme itsemme, nyt juuri kun äiti tulee."