"Kejjo meille toinen kejtonut."
"Ei laula meille laulu", pyyteli Willy.
"Laula meille laulu", toisti Toddy.
Koetin muistella jotakin sopivaa laulua, mutta ainoa, joka johtui mieleeni, oli M'Appari. Lauloin siitä nuorelle kuulijakunnalleni useita säkeistöjä. Willy keskeytti laulamiseni sanoen:
"En usko että tuo on hyvä laulu."
"Kuinka niin, Willy?"
"Koska en ymmärrä siitä sanaakaan."
"Laula laulu 'Gory, gory, halleluija'", pyysi Toddy. Taipuvaisena tottelin. Tuo vanha sävel kiehtoi minut ihmeellisesti. Olin kuullut sitä pikku poikana usein laulettavan ulkoilma-jumalanpalveluksissa ja neekeri asunnoissa kaukaisessa lännessä. Senjälkeen olen kuullut sitä monin paikoin mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Ja kaikki nuo muistot valtasivat minut kokonaan laulaessani tuota laulua. Ja ehkäpä tietämättäni innostuin sitä toistamaan, koskapa Willy huomautti:
"Älä laula ijänkaiken tuota samaa, Harry eno, sinä laulat niin kovasti, että aivan päähäni koskee."
"Pyydän anteeksi, Willy", sanoin. "Hyvää yötä."