Juuri tällä hetkellä kauheata melua alkoi kuulua puutarhasta. Katsahdettuani ulos näin Willyn. Toisella kädellä hän piteli verta vuotavaa sormea, toisessa oli minun partaveitseni. Hän selitti jälkeenpäin, että oli vuoleskelemassa venettä ja että veitsi oli paha hänelle. Haavan peittäminen laastarilla oli vain hetken työ, ja olin juuri lopettamaisillani tuon lääkäritoimenpiteeni, kun Tomin puutarhuri, joka samalla palveli kuskina, ojensi minulle kirjeen. Osoite oli Helenan tuttua käsialaa. Kirje kuului seuraavasti: (Sulkumerkeissä olevat huomautukset ovat minun lukiessa tekemiäni.)
"Bloomdale, kesäkuun 21 p:nä 1675.
Rakas Harry,
Olen onnellinen ajatellessani, että sinä olet siellä lemmikkieni luona, ja vaikka minulla onkin täällä kaikin puolin hauskaa, toivon useasti, että olisin siellä teidän kanssanne. (Hm, niinpä minäkin.) Toivoisin että oppisit tuntemaan nuo kullanmuruset. (Kiitos kunniasta, mutta enpä usko, että minulla on halua juurruttaa tuttavuuttamme syvemmälle, kuin mikä on ehdottomasti välttämätöntä.) Tuntuu aivan luonnottomalta, että yleensä niin vähän tunnetaan omia sukulaisia ja ennen kaikkea noita viattomia pienokaisia, joiden olemassa-oloa tuskin huomataan. (Jollei vain lukitsemattomia matkalaukkuja satu olemaan käsillä, sisko kulta.)
Haluaisin pyytää sinulta erästä palvelusta. Kotona, kun olimme lapsia, oli sinun tapana ylitsevuotavalla kaunopuheisuudella esittää, kuinka kasvojen ja pääkallon muodosta ja muista pettämättömistä merkeistä saattoi päättää, minkälainen luonne kullakin oli. Silloin pidin kaikkea tuota hölynpölynä, mutta jos nyt vielä siihen ollenkaan uskot, pyytäisin sinun tutkimaan lapsukaisiani ja sitten antamaan minulle tarkoin harkitun lausunnon heistä. (Oikeita pahoja henkiä, rouvaseni, lurjuksia, heittiöitä, syntyneet hirtettäviksi molemmat.)
En voi päästä ajatuksesta, että Willy on syntynyt jotakin suurta varten. (Suurta kiusantekoa varten.) Hän on toisinaan niin miettiväinen ja ajatuksiinsa vaipuneena, että suorastaan pelkään häiritä häntä. Sitäpaitsi on hänellä kyky pysyä järkähtämättömänä. Ja eiköhän moni mies olisi voinut tulla kuuluisaksi, jos ei heiltä olisi puuttunut tuo ainoa ominaisuus. (Se kyky hänellä kyllä on. Hän antoi oivallisen näytteen siitä tänä aamuna, kun minä koetin päästä uneen.)
Toddysta tulee runoilija tai musiikkimies tai taiteilija. (Aivan niin, kaikki suuret roistot käyvät käsiksi johonkin taiteeseen, ja taiteilijanimen alla he sitten laiskottelevat.) Hän elää kokonaan mielikuviensa vallassa. (Aivan niin, esimerkiksi tuo kiusallinen "nähdä pyöjien pyöjivän.") Hänessä on Willyn ylevää vakavuutta, mutta hän ei tarvitse sitä; voima, joka vetää häntä kaiken kauniin puoleen, korvaa tuon puutteen. (Ah, ehkäpä tuo voi selittää matkalaukkuni kohtalon.) Mutta haluan kuulla sinun mielipiteesi, sillä tiedän, että sinä olet terävämpi luonteiden erittelyssä kuin minä.
Iloitsen ajatuksesta, että minä ansaitsen kunnian siitä, että sinä jo tähän mennessä olet saanut niin paljon luetuksi. Toivon, että kohdakkoin saan muutaman rivin siitä, kuinka lemmikkini voivat. Sinua alati rakastava
Helena siskosi."
Harvoin on mikään kirje minua niin kuohuttanut kuin tämä, enkä milloinkaan ole odottanut niin todellista iloa vastauksen kirjoittamisesta kuin nyt. Päätin, että siitä tulisi erittelyn ja rauhallisen, joskin pontevan mielipiteen ilmauksen mestarinäyte.